Varustevalmistelut ja spekuloinnit on osa kisaa. Iso osa. Viikon mittaan tuli mietittyä, arvuuteltua, nostettua sykettä, mutta loppupeleissä Sepen jekkuja ei pysty kuitenkaan haistelemaan, mutta aineksissa on aina vähä vettä kenkään, se on varma.
Kisakeskus hienosti Rotuaarilla, vaihdot Hietasaaressa. Valmistellessa tavattiin reittikirjaa huolella läpi ja pilkulleen lukeminen aiheuttaa näissä karkeloissa joskus ylimääräisiä kysymyksiä - Joksa ihmettelee Hannulta, mihin karttaan 2 rastit pitää piirtää, Hannu katto hölmistyneenä eikö teillä oo sitä karttaa, Joksa notta ei, näytäppä Joksa... sehän on päällimäinen Google earth -näkymä Oulun edustalta :) jep. Reitit valmiiksi, karttojen pinnotus ja Vauhtipuistoon kamat valmiiksi reittikirjan mukaan - ja viimehetken huolto pyörälle.
Sitten Rotuaarille lähtöpaikalle, vessaan, viivalle, puhutteluun, vessaan, viivalle... = lämmittelyryntäilyt ja kierrokset vinkuu jo entivanhasten formuloiden tapaan ennen starttia.
Kympiltä paukahtaa ja pääsemme rauhoittumaan kisan tiimellykseen - alkuun hieno prologi Ainolassa, jossa etsittävänä kymmeneltä rastilta rastipisteet melontaan. Seassa tietysti kvartetti lakupekkoja johtaen meille kaikkien rastien kiertämiseen. Well done, Sepe!
Matkan varrella karttarasteilla oli alkuun tunnelmaa kuin Jukolassa ja painimaiset otteet ainokaisen, kovasti tavoitellun karttapalan hypistelyssä olivat tarpeen.
Ainola tarjosi myös vettä kenkään -reitinvalintamahollisuuksia... kahluu on hidasta ja me kierrettiin.
Toinen vakiomauste näissä karkeloissa on NOKKOSET ja kauniisti ne taas kukkivat ja kovasti kutittelivat kisassa ja seuraavana yönäkin :)
Polkuauto Questin herrasmiesajlun jälkeen kiireesti kanootille ja paatin valinta, liivit niskaan ja menoksi. (taashan siinä tuli mustapekkakanootti valittua, mikä paljastuu eka minuuttien melonnan aikana)
Melonnan startatessa ollaan kärjen tuntumassa, säpinää ja kisameininkiä ilmassa hienosti kuuden joukkuueen ollessa "kasassa". Toivon tässä vaiheessa hartaasti, että pääsemmme melonnan kohtuudella läpi ja ei tule uusia mutkia matkaan. Siispä asenteella lusikoimaan, Joksa kartturoi ja K tönii perästä kanoottia Hietasaaren ja Oulun edustan matalikoissa. Kaupungin edusta on älyttömän matalaa!
Melonta menee putkeen vaikka paatti ei kulje - tunnustan Joksalle valinneeni Mustan Pekan melonnan loppusuoralla. Näitä sattuu joskus ja en näköjään tätä opi. Paksumahat 2 rantautuu melonnasta piikissä PM1:n hönkiessä niskaan.
Matka jatkuu kohti rullia ja PM2 vetää nopeasti vaihtoon ja myös nopean vaihdon jatkaen rullilla piikkipaikalla. Vaihtopaikka oli valmisteltu hyvin... Rullilla päästiin hyvään vauhtiin ja tässä otos seikkalukisan rullatekniikoista:
1) kartturi menee jo edellä ja kas, kartat on pussissa peesimiehellä ja karttaa ei ehdi ottaa esille ;)
2) PM1 on siirtynyt keulaan ja PM2 lyö hanaa peesissä..
3) tasuria Hietasaaren liukkailla poluilla
4) loikkakuokalla rastilta
5) rullilla haarakäyntiä ylös ja perään sirklaten portaita... näissä kisoissa oppii uusia rullaluistelutekniikoita
6) rullilla kohti niemen nokkaa... nokkosia, puskaa, kortetta ja mäskiä
Luistelun loppuosuudella oli edessä jännittämämme Questi - miten käy... edessä hyppy!?! Vain toinen hyppää - selvä, Tykinkuula molskahtaa ja virkistyy ja matka jatkuu keulajoukossa useamman joukkuueen kesken...
Sitten pyöräilemään - vaihto on hektinen ja kiirettä pukkaa kohti Oulu Kymppiä. Joksalla jää lounas nielemättä... näyttää olevan äijällä patukkaa poskessa.
Edessä viivasuunnistus ja hieno graffitien bongaus ympäri kaupunkia. Reitti vedetään alun yskimisen jälkeen rauhassa läpi valmistellen siirtymistä pidemmälle pyöräsiivulle. Kaupungissa on oltava nokka ylhäällä ja vauhti maltillinen, jotta säilytään ehjinä. Suunnitelmana on alkaa antaa hanaa, kunhan päästään Iinattiin... Lämsänjärven pään suo rastilla 14 on makean vetinen - hyvä, vettä saa mennä kenkään...
Matka jatkuu Iinatin kautta Heikkilän saareen, ja saadaan lisää vettä kenkään kaahlatessa saareen kauloja myöten. Tässä vaiheessa mainio kisakuvaajamme Erä-Jorma on piitkällä lounaalla tilkkimässä PM-nälkäänsä joten osuudelta ei ole kuvamateriaalia. Turkansaaressa herätämme Markon Questiä isännöimään ja pääsemme selvittelemään vuosilukuja ja ketun ansassa makaavaa "eläintä". Kettuansaan menee muuten näätää ja kärppääkin, opimme taas uutta. Sitä en tiennyt että hauella niitä pyydetään ;)
Turkansaaresta survomme reippaasti kohti Pilpakangasta ja mukavaa maastoajopätkää. Ai että on hienoa, syke lyö, hiki valuu ja kiire on... perästäkin tullaan ahnaasti, se on selevä. Rasti leimataan pikku koukun kautta, mutta koukku ei oo iso. Lasken että Kake nappaa tässä pari minuuttia kiinni, jos vetää puhtaasti. Siispä lisää vauhtia pyörään! Sankivaaran lossille, risteily ilman tax freetä ja tarjoilua joen toiselle rannalle, takas ja hanaa. Kiire! Kohti Niilestä ja päästään pikku pätkälle kunnon maastoajoa. Pätkällä varvataan Niko, joka maistaa hetken menoa peesissä päättäen peesaamisen isolla huudolla kivikkoon... Kohti Hiukkavaaraa, leima kaakkoiskulmalta ja sujuvasti maltilla kohti Tietomaan Questiä: päästäänkö laskeutumaan?
Sprinttisarjalaiset ei laskeudu, napataan leima tornin korkeimmasta kammiosta ja laskeudutaan seikkailunhajuisia portaitata takaisin Oulun raikkaaseen ilmaan.Nyt loppuliuku maaliin ja risteyksiin hiipien, jotta ylläriautot ei pääse yllättämään ylijolla. Maalissa hymyillen - hieno reissu, hyvä kisa ja setti!
Leimat Jukalle, tehtävärastilappu Elinalle... mitä, Elina tutkii, on hiljaa, tuumaa, toteaa "teillä on ihan erilainen lappu". Tä??? Hehee, Elina vetäs 6-0 längistä, homma on kunnossa ja aurinko paistaa ja naurattaa makiasti!
Kiitokset järjestäjille ja Sepelle - hieno seikkalukisa hienossa kelissä! Kiitokset myös muille kisaajille letkeästä tunnelmasta ja hyvästä kisafiiliksestä. Ja Erä-Jormalle kuvakavalkadista :)
-Tykinkuula & Joksa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti