Jatulitour 23.6.

kohti Rokua Geoparkkia ja tarkoituksena tehdä pitkä hyvä reeni - "mentäskö hyvä peekoo", juttelin J.Oksalle menomatkalla.

Lämmin keli - Heikillä natsaa taas! Radat kouraan ja miettimään. Selkeää menoa - lajit rullaluistelu, juoksu, mtb, uinti ja jotain hauskaa kellarissa pimeässä.

Hegen suosituksesta suurin osa lähtee rullilla. Joksa tuumaa, notta mulla kuulemma sumenee, katse terävöityy ja huikkaan J.Oksalle: ehottomasti Sepen peesiin ainaki aluksi (Seppki suunnitteli rentoa lenkkiä). No, paukku ja pikku kiihyttelyä, suoralle päästyä Sepe antaa formulaluistimilleen hyvää käskyä. Perässä tullaan, J.Oksa kannoilla aattelen. Hyvä. 1,5km kohilla Sepe kysyy, "repeskö porukka?", vilkaisen ja jep, joukkio on reilusti perässä. Hyvä! Kolmas imumies ihan kannoilla. Nyt mennään eikä meinata! Kohta kommenttia imuttavalle J.Oksalle, mutta... vtu: eihä se ookkaa J.Oksa - Hane painaa imussa tappituntumalla. Ei auta, taisteluparia on ootettava ja Spen startti yli 30km/h tahilla oli turhan sähäkkä PM-turpotiisseliille. J.oksa sirklaa tulemaan 27km/h tahtia jota porukassa jatketaan nätisti seuraavat 30km. Haukiputtaan keskustassa kartturi sitte mokaa. Jumalauta, ei oo tosi, mutta parin minuutin pummi. Karttaaki pitäs muistaa katella. Leuka rintaan ja matka jatkuu eelle kerinneitä kiinni kirien. Kiriminen ja Sepen alkutyrmäys takasi sitten sykkeet tähän peekoohon kohilleen, enarit uusiksi ja kone tappisykkeillä lämpimäksi ekalla tunnilla! Molemmat kellotti enarisyketasoja! Hyvä, hyvä - enää 4 h jäljellä. Oikea vauhdinjako aloittaa 5h setti....

Pimeän tunnelin jälkeen valitsemme juoksun. Sepe ja Ounasvaaran pojat painaa MTB-osuudelle. Kilpailullisen fiiliksen takia ois pitäny tehä sama, mutta nyt lähetään tamppaamaan. Jo eka rastilla tehään pikku pummi. Ei pitäs porista. 2:lle seuraava pummi. ei suju. eikä kuule eikä ällyy vänkärin vinkkejä... 3:lle heikko reitin valinta ja pataan tulee rajusti lisää. sininen joukkue taisi vilahtaa juuri ohi! ei stana. loput rastit ok, mutta suunnistus heikoin suoritus aikoihin ja tossussakin oli lyijyä. Toisaalta mitenpä näillä reisillä gasellimaisesti Suokkosessa pomppiskaan.

Vaihto mtb:lle ja vanhalla rivakalla "nauhat auki matkaan" vaihdolla pääsemme tielle pikkusen ennen sinistä tiimiä. Alku rauhallisesti, antaapa jalkojen pyöriä. Samalla evästä naamaan. Kakkoselle ois persottanu painaa joen yli, mutta ei saatu paikalliselta palolaitokselta lupaa, joten seikkailullinen ratkaisu jää kokematta. Kierretään kiltisti. 2:lle tullaan eri reittejä Hantan kans ja seuraavaksi päätetään tehään oiko Hantta mukana. Pyörä niskaan ja pohjosta kohti. Kärpäs- ja paarmapilvien läpi muutama minuutti tietenki pikkusen suunnasta puoltaen, mutta vanha tien pohja tule lopulta vastaan ja matka jatkuu polkien. Onneksi ei ollu pitempi jotos, pörriäiset veis järjen mutta MTB-vauhissa ne ei pysy ku Syötteen tapponousussa, jossa niiden peukalonmittasten paarmojen erikoisherkkua on hikinen gluteus maximus. No, parit krampit ylittäen matka sujuu moitteetta - mikäs se kesäillassa ajellessa, linnun laulua, hiki tippasee vaakaputkelle kronographin tapaan taaten hyvän biitin 100:n kadenssille. Takas Jatuliin ja kärsimykset alkakoon!

Kilometrin uinti! Ei.

"tahtoisin mennä, mä haluan pois, eikö lenkkini täynnä jo ois..."

Ei - Hege heittää altaaseen! Vttu ko on raskasta. Lyijyjalat imee altaan pohjaan, mutta ei auta. Jo ekalla kolmanneksella kramppailee. "Kramppi on vaan ajatus päässä, Heikki huutelee. Pahinta on käännös. Puolivälissä ei pysty enää potkasemaan vauhtia seinästä käännöksessä. Siinä meni pikku mahollisuus saaha pari halpaa metriä. Kramppikärsimystä loppuun saakka, J.Oksan perässä sitkutellen. Etureiden krampin saa pois ku tärisyttelee vaan jalkoja vaparissa. takareiden ramppi helpottaa vetelemällä hiukan samppia. nivusen krampista pääsee vaihtamalla takas vapariin. J:oksa vaan jauhaa. Jätkä jauhaa ku pattereistaan väsyny vatkain altaassa, paljo poretta, mutta lähes huomaamattomasti kuitenki eteenpäin se menee omalaatuisella tekniikallaan. Tämän huomais selvemmin luontokuvaajien käyttämällä tekniikalla, jossa saadaan taltioitua hyvinkin hitaat muutokset nauhalle. Mutta etenemme, se on pääasia, ei oo heleppoa Ounasvaaaran tiimilläkään ja Hantta yrittää purjehtia selällään, mutta kö ei oo tuulta eikä purjetta... Joksalla on muuten semmonen longlife-tekniikka, että pitkällä lenkilläkään kone ei tarvi ku pikkusen mehua. Mehut se kantaa kiltisti mukana ja niinpä litkua riittää sitten mukana kuplivalle pullukalle tuplamäärät ja kaikki maistuu, virman piikkiin. Yritän imitoida eessä menevää vatkainta ja roikkua vaan. Lopulta aukenee viimenen altaanmitta - hai faiv ja se on juhannus!

Makia Juhannussetti takana - kiitoksia Hegelle hienosta multisporttisysteemistä!!

Ja Sepelle kuuman kiukaan taanneesta alkubiitistä. Ja kaikille muillekin hyvästä fiiviksestä!