Yantai 烟台, Shandong, China

http://mls.shm.com.cn/node_24822.htm

Hups, ensimmäistä kertaa elämässäni myöhästyn kansanvälisen maratonin lähdöstä. Lähtöpaikalla oltiin kyllä hyvissä ajoin, reilu puolituntia ennen starttia. Jostain syystä lähettäjä ei vaan malttanut odottaa vaan pisti porukan matkaan 10 minuuttia etuajassa. Ei muuta kuin pikkuveli rasvattuun punttiin ja menoksi. Onneksi oltiin keventämässä oloa ihan lähtöpaikan kupeessa, eikä siten myöhästytty juurikaan startista. Kisassa kun otettiin vain bruttoajat, niin isolla asialla tuohon aikaan olisi voinut olla isokin vaikutus loppuaikaan.

Lämpötila oli ajankohtaan nähden suhteellisen otollinen, mutta tuuli oli suorastaan henkeä salpaava. Kun koko matka mentiin meren rannassa ja lisäksi vielä noin 10km saaressa niin tuulen vaikutuksen kyllä huomasi.

Hetki paukusta matkaan. Alussa oli melkoista pujottelua pienestä myöhästymisestä johtuen, mutta oma matkavauhti löytyi suhteellisen nopeasti. Ja baanaa muuten sitten riitti sekä pituus- että leveyssuunnassa. Joskus kun saisi hiihtokisaankin samanlaisen nelikaistaisen baanan. Ismokin haaveili, että tuo olis kiva maraton mitata. Kiikareilla vain katsois seuraavan kurvin ja koittais pitää pyörän suunnassa.

Garmin rupesi nakuttamaan 4:25 kilometrejä, joilla oli tarkoitus mennä alle 3:10. Jostain syystä jalat eivät tuntuneet kovin herkiltä ja jopa tuo vauhti tuntui lihaksistolle olevan hieman liikaa. Syke tosin nakutti vain n. 150 - 155 bpm lukemia, joten ainakaan pumpulle vauhti ei ollut liian kova. Kuuden kilsan kohdalla olevassa nousussa himmasin hieman, koska tarkoitus oli pitää syke tasaisena. Alamäessä sitten vastaavasti hieman nopeampaa, jotta keskivauhti pysyy samana. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä kiinalaisten logiikkaa. Joka kerta kun sain tasaisella vauhdillani paikallisen kiinni niin poikkeuksetta kaveri ottaa pienen kiristyksen jättääkseen minut kyydistä. Hetken päästä olen taas perässä, jolloin kaveri ottaa uuden nykyn. Tämä toistuu niin usein kuin kaveri vain jaksaa. Yleensä seuraavalle juomapaikalle saakka, jossa on hyväksyttävä syy huudella juomaa ja jäädä rauhassa nauttimaan siitä.

Toisilla taas oli muuten vaan aikaa istuskella ja ottaa lunkisti.

Ensimmäinen kymppi ohitetaan ajassa 44:14. Ihan tavoitevauhtia siis vaikka meno ei ole lainkaan sellaista kuin sen tässä vaiheessa pitäisi olla. Lihaksisto tuntuu jäykältä, eikä jalka hermota niin kuin pitäisi. Kroppaa joutuu käskyttämään kohtuuttomasti, että saisi pidettyä sykkeen kohdallaan (siis ylhäällä!!). Vauhti lähtee väkisin hidastumaan n. 4:30/km vauhtiin. Saaren vievällä sillalla 16-17km’n kohdalla tuuli puhaltaa suoraan vastaan ja kun nousuakin kertyy ihan kohtuullisesti niin vauhti tipahtaa yli 5:00/km. Tässä vaiheessa vasen etureisi antaa ensimmäiset merkit tulevasta kivusta ja joudun säätämään askelta matalammaksi ja lyhemmäksi, jolloin vauhti putoaa jo 4:35/km:iin ja päätän vaihtaa Garminin näytöksi syke/matka-näkymän aiemman Virtual Partner-näkymän sijaan.

Puolimatka ohitetaan sijalla 21 ajan ollessa 1:34:25. Vauhdin puolesta oltiin siis hyvinkin tavoitteessa 3.0X. Tiedostin kyllä, että siihen ei tänään päästä vaikka meno tuntuu erittäin helpolta, mutta nyt myös oikea reisi rupeaa kipuilemaan ja vasen antaa merkkejä krampeista. Nyt pitää juoda ja vetää geelejä, jotta reisien tilanne ei ainakaan pahene energian puutteesta johtuen. Saarelta takaisin mantereelle laskeuduttaessa huomaan ettei kovemmasta juoksusta tule enää mitään. Alamäessä pitää jarruttaa, jotteivät reidet kramppaisi kokonaan. Sillan jälkeen nokka käännetään takaisin kohden lähtöpaikkaa ja tuuli rupeaa puhaltamaan etuoikealta niin että paita meinaa nousta silmille. Tämä on toisaalta minun onneni, sillä askel lyhenee ja frekvenssi hidastuu niin paljon, että se tuntuu sopivan minun tukkireisilleni paljon paremmin kuin vauhtijuoksu. Ajattelen, että kohta rupeaa takaa lappamaan porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta jostain syystä näin ei käykään vaan ohittelen tasaiseen tahtiin kavereita. Suurin osa heistä näyttää siltä, että hyytyminen johtuu enemmänkin vastatuulen aiheuttamasta mielipahasta, kuin varsinaisesta hyytymisestä. Itse joudun taiteilemaan koko ajan sen kanssa, että edes kohtuullinen vauhti pysyy päällä ja lihakset lämpiminä. Jalat tuntuvat tosi huonoilta. Mieleen hiipii myös pelko siitä, että matka loppuu kokonaan. Täytyy vaan sovittaa askelta ja ruveta hiipimään niin että kengänpohjat raapivat maata. Vauhti putoaa jo 5:15 – 5:25’een, mutta minkäs teet. Pari kilsaa ennen maalia edessäni näkyy vielä yksi kaveri, joka vilkuilee jatkuvasti taakseen. Tuon voisi vielä ohittaa, mutta v#¤@, ei pysty! Reiskat kramppaa heti kun edes yrittää juosta. Ei auta, kun jatkaa hiipivällä tyylillä. Mieleen hiipii väkisin maailman nopeimman hiipijän kuulema kommentti HCM'n katsomosta: "Katso isi, nyt tulee ensimmäinen kävelijä". Mikko tosin pisteli silloinkin 2.XX ajan pöytään. Nyt tämä Paksumaha hiipii viimeistä suoraa paljon hiljempaa.

Maalissa saan raikuvat aplodit kiinalaisilta. Tarvittiinhan sentään 13 kiinalaista voittamaan yksi ulkomaalainen. Maalissa olen siis 14. ajalla 3:19. Siihen on tänään tyydyttävä. Kymmenet kiinalaiset haluavat ottaa valokuvan kanssani, joten ensimmäiset 10 minuuttia menevät kuin suurellakin julkkiksella.

Vettä tihkuttaa vaakassa, tuuli riehuu ympäriinsä ja kylmä iskee. Täytyy "kiiruhtaa" takasin hotellille lämpimään kylpyyn. Jalat ovat siinä kunnossa, että joudun jo nyt käyttämään erään presidentin lanseeraamaa ankkakävelyä. Onneksi kenkäni ovat paremmat ja selviän hotellille ilman laastaria otsassani. Portaat täytyy mennä käsillä kaiteesta roikkuen. Yleensähän tämä vaihe seuraa vasta seuraavan päivänä. Va näillä mennään tänään.

Kaiken kruunaa ja mielen virkistää lämmin kylpy, sauna ja pulahdus uima-altaassa. Sitten buffet-ruokailu. Jostain syystä ei edes v’ta, eihän tästä leipä ole kiinni. Elämä jatkuu huomenna samalla kaavalla maratonajasta riippumatta.

Illan kruunaa Zapataksen "Free flow of draft beer" illanvietto. ROK!