Ja tutuilla eväillä oli taas valmistauduttu kuten myös aiottu hoitaa palautuminen... taattua Tuomenkukan laatua eli kaupungin parasta munkkia tuulen suojaan! Kun tähtäätte sinne lämpimäisille, niin pistkää hanuri penkkiin, taju voi lähteä voimakkaan kuolan erityksen tukkiessa hengitystä... on ne HYVIÄ!
Niin, takas sporttiin. Edessä oli urbaania pyörittelyä mukavine rastipisteineen ja kisan ratkasevia mutapähkinöitä Kempeleen suunnalla. Aikaa suunnitteluun ei jäänyt paljoa, joten reittisuunnitelma oli quick and dirty - kaikki rastit merkattuna mutta reittiä ei piirrettynä... Toki rastien kiertojärjestys oli mietittynä, mutta se muuttui lennosta kun urbaanit rastit kolahti reppuun kohtuu vikkelästi vaikka reisi oli raskas - taustalla lähes kuukauden kunnon MTB-lenkkien paussi Jatulin tangon yli köpsähdyksen ja soiron olkapään takia.
Alkumatkasta ei löytyny oikein "sarvia päähän" - tervaa oli tällä kertaa punteissa. Jalka ei pyöriny ja syke ei hakannu. Huono yhistelmä, moottori on karstassa tai treeniä uupuu... Ei auta, kaasuvaijeri sopivalle ja reittiä kierrettiin useamman kaverin kera - välillä äijää peesissä, välillä äijiä eellä, kunnes Köykkyriiin mukana jengaili enää vakiolenkkiseura, aina-valmis-lenkille-tm-Kake. Alkumatkasta menoa tarkkaili mukana pari tuntia RaakaArska ja komentoi että millä retkellä täsä ollaan, päällä retkikamat sajetakkkia myöten ja ajosta uupuu torvien soittelu. Ei ollu höyryveturia ei, ku ei pystyny. Sajekamat päällä olikin huono siirto, kohta oli sisältä märempi ku ulkoa jotta sepä veenpitävien ilosta. Veenpitävä sopii oleiluun nuotiolla makkara ja tötsä kourassa ... mutta muta-veekoolla kortsutakit ei toimi, vaikka kuin lukis Goretex mutta ei mun hikimolekyyli mahu niistä ulos. Molekyylitki on siis PM:mää.
Sepen rastipisteet oli reiluja ja löyty helposti ku tuli paikalle. Tosin ekaa rastia en äkänny eikä moni muukaan heti vaikka konttasin "rastikivenkin" ympärillä! siinähä se ois ollu puussa vieressä. silmä etsi rastilippua... ei hokannu puusilimä geopark-lämyskää ja leimasinta vieressä!
Tuossa pörrättiin 4min! Lisäksi alussa tuli pari pientä Jussia huonompaa reitinvalintaa ja matkaa tehtiin rapia 2min Jussia perässä. No, "vielä on matkaa jäljellä" ja ratkasutunti on yleensä vasta se viimenen...
Alkumatkasta Laanaojan varressa jänskäytti jotta kummallahan puolella rasti lie... no, ympyrä näytti olevan hiukka enemmän eteläpuolella ja sinne... naps, leima kisakorttiin (Sepe oli laminoinu ne, todella luksusta!)
Mottoritien penkalla pysähys ja tsekkaus - 41:sen löytämistä jeesas piste rastiympyrässä ja vilkasu kisakorttiin vihjeineen. ihmettelin mennessä että mikäs opastaulu siellä polulla on, mutta hei, moottoritien opastaulussahan se jallu luuras.
Äimäraution poonusympyrässä meniki sitte "kontrolli" sekasi... heti ku alettiin ettiä kuvan mukasia tönöjä näky nimittäin kymppi ja se oli keltasessa mökissä! kuvassa kymppi oli punasessa mökissä! tä??? mitä #@:a. tietä eteenpäin numerot pieneni 9, 7 ja sitte tuli vastaan jotain muuta. No hö. tää on jotain ihan mitä sattuu tämä numerointi. No, pohjoisreunassa löyty taas 1,2,3.. mutta sitte laskuoppi loppu 8:iin ja ja seuraavaksi tuli 12 ja 14! Aijai, Sepen jekkua ja aivosolu hapoille. Toinen poonusmökki jäi siis mystreeriksi ja en löytäny sitä la aamuna selevinpäinkään urbaanirasteja talteen kerätessä. Joku logiikka siellä kuulemma oli, muttei tuon "punasen kympin" osalta auennu. Kyselin yheltä aboriginaaliltakin la tuota mysteeristä punakymppiä ja sen varttitunnin selitys ei auttanu yhtään, päinvastoin. No tuli myöskin puutarha-alueen vesijohtohommat, postinjakelu, pelastussuunnitelmat ynnä muutkin selväksi mutta ei tuo punanen kymppi. Leuka rintaan ja kohti Iinattia, jossa yksi rasti oli makiasti jätemaitten huipulla.
Suunnitelman syntyessä osin matkan varrella otin Köykkyrin mukaan Metsokankaalla kruisaillessa ku aikaa näytti olevan. Metsokankaalla siis uudelleennavigointia ja ei onneksi ihan höpsistä kulku mennyt vaikka aiempi muutos lentosuunnitelmaan olisi säästänyt aikaa ja reittäkin. No, "näillä mennään" rahka ja rapa roiskuen Linnakankaan kelkkauralla. Ouluntullista Köykkyriin ajaessa pimeys lisäsi aromia sateiseen iltaan...
Köykkyristä takasin ajellessa aattelin että voe paska, aika tulee menemään hilikulle ja niinhän lopulta se menikin, matkala oli vielä tosin pari muuttujaa. 93:lle tultiin sutjakasti ja nähtiin pitkästä aikaa joku muukin tetsaamassa. Karihan se siellä hakkuulla loikki ja yritti tehä vielä hämäysliikkeitä. Methän emmä semmosia jengoihin mene vaan rastille kiltisti hakkuun reunaa kiertäen. 53 - hieno rauniorasti talteen vauhilla ja morjestukset Mikolleki. Edellisellä välillä kävin Jaakopin painia, mitä tehä 73:n hakemiseksi - hakeako vai ei ja mitä kautta: no a) hakea tietenki, ei tämä muuten jännäksi mee. Tarjosin Kakelle seikkailullista reittiä pikku riskeineen tai varmaa tiekiertoa - arvatkaa kumman se nielas... kohta kelattiin pellon reunaa paksussa usvassa pimeyden keskellä suunnitelmana tuikata sieltä umpisen läpi sähkölinjalle ja luovia sitten kohti rastimökkiä. No tetsaus onnistui vaikka matkalle mahtui kunnon rääseikkö, tiheää kuusikkoa ja iso hakkuu jota ei ollut kartalla. Arveltiin, ettei näistä kuusikoista kovin moni oo ellä menny...
Tovosen tetsauksen jälkeen sähkölinja napsahti tutkaan ja edessä JUURUSOJA! Ruskeaa virtaa ja leveyttä n 5m, penkat pajuviidakkoa. Ah! mistä yli? piru ei oikein kivalta näyttänyt ja parin minuutin turhan ylityspaikan etsintä ratkesi nopeasti - tipahin pyörä olalla ojaan ja siellähän sitä mutapaskassa oltiin rinnuksia myöten. Huikkasin Kakelle, että ylityspaikka löyty ja Kakehan peesas. Ojan jälkeen sitte homma rupeski kulkemaan, fiilikset oli saatu seikkailutasolle! mökkirasti talteen ja kohti viimesiä kiusauksia. Karttaa oli käännettävä, jotta näkis kolme viimestä rastia, MUTTA...
märkää karttaa oikoessa telineeseen kartta meni "paskaksi" ja kartta oli soirona 62:n kohilta. Stana. Siinäpä sitte rastin haku perustu enemmän haju- ja kuuloasitiin kuin kartanlukuun. tai kaverin kuunteluun. Rastimääritteen perusteella ojan suu pitäs löytyä ja lopulta onneksi Kake rauhotteli että katotaan nyt se toinen suunta ja sieltähän se lippu sitten löytyi... ja sitte olikin kiire! Hetki lyö, viime hetki lyö... Usvaa putkeen ja suunnitelmana loput rastit talteen vaikka Kake ehti ehotella suoraan maaliin ajoa. Ehei, 31 lähti plakkariin joutusasti, mutta 21 ei - rastiympyrän alue tuli intervalllitettua pitkällä loikalla ja sen jäkeen oli pakko lähteä survoman maaliin. Maalissa paljastui että tämä lippu oli hiukan puolessa joten eipä ihme että ei napsahtanut leimasin. Maaliin kerettiin reilusti ennen 4h täyttymistä ja mieltä lämmittävästi ratametsurin ihannereitti rastijärjestyksenä oli löytynyt intuitiolla.
Tällä kertaa kävi niin, että lopussa vauhti koveni. Vaikka seuraava yö meni mutaa ulos hikoillessa ja sykkeen pompotellessa päätä tyynyllä, kas kummaa, la aamuna tossu oli kevyt puolta rataa uudelleen jengaillessa!? Onkohan Muta-X sittenki se oikea aukasutreeni? vois mailailla Roposelle, mitähän se tuumais?
Hyvin meni siis tällä kertaa, ehjänä ja märkänä maaliin ennen kaikkea. EräJormaa kiittelin vielä tänään currywursteilla ja olusilla - lohisoppa ja lämmin sauna oli taivaalllista 4h märkyyden jälkeen.
Ja erityisiitokset taas Sepelle erinomaisesta treenistä! Samoin EräJormalle ja muille Muddy-kisakavereille! Hauskaa oli ja se jatkukoon...
Niin, takas sporttiin. Edessä oli urbaania pyörittelyä mukavine rastipisteineen ja kisan ratkasevia mutapähkinöitä Kempeleen suunnalla. Aikaa suunnitteluun ei jäänyt paljoa, joten reittisuunnitelma oli quick and dirty - kaikki rastit merkattuna mutta reittiä ei piirrettynä... Toki rastien kiertojärjestys oli mietittynä, mutta se muuttui lennosta kun urbaanit rastit kolahti reppuun kohtuu vikkelästi vaikka reisi oli raskas - taustalla lähes kuukauden kunnon MTB-lenkkien paussi Jatulin tangon yli köpsähdyksen ja soiron olkapään takia.
Alkumatkasta ei löytyny oikein "sarvia päähän" - tervaa oli tällä kertaa punteissa. Jalka ei pyöriny ja syke ei hakannu. Huono yhistelmä, moottori on karstassa tai treeniä uupuu... Ei auta, kaasuvaijeri sopivalle ja reittiä kierrettiin useamman kaverin kera - välillä äijää peesissä, välillä äijiä eellä, kunnes Köykkyriiin mukana jengaili enää vakiolenkkiseura, aina-valmis-lenkille-tm-Kake. Alkumatkasta menoa tarkkaili mukana pari tuntia RaakaArska ja komentoi että millä retkellä täsä ollaan, päällä retkikamat sajetakkkia myöten ja ajosta uupuu torvien soittelu. Ei ollu höyryveturia ei, ku ei pystyny. Sajekamat päällä olikin huono siirto, kohta oli sisältä märempi ku ulkoa jotta sepä veenpitävien ilosta. Veenpitävä sopii oleiluun nuotiolla makkara ja tötsä kourassa ... mutta muta-veekoolla kortsutakit ei toimi, vaikka kuin lukis Goretex mutta ei mun hikimolekyyli mahu niistä ulos. Molekyylitki on siis PM:mää.
Sepen rastipisteet oli reiluja ja löyty helposti ku tuli paikalle. Tosin ekaa rastia en äkänny eikä moni muukaan heti vaikka konttasin "rastikivenkin" ympärillä! siinähä se ois ollu puussa vieressä. silmä etsi rastilippua... ei hokannu puusilimä geopark-lämyskää ja leimasinta vieressä!
Tuossa pörrättiin 4min! Lisäksi alussa tuli pari pientä Jussia huonompaa reitinvalintaa ja matkaa tehtiin rapia 2min Jussia perässä. No, "vielä on matkaa jäljellä" ja ratkasutunti on yleensä vasta se viimenen...Alkumatkasta Laanaojan varressa jänskäytti jotta kummallahan puolella rasti lie... no, ympyrä näytti olevan hiukka enemmän eteläpuolella ja sinne... naps, leima kisakorttiin (Sepe oli laminoinu ne, todella luksusta!)
Mottoritien penkalla pysähys ja tsekkaus - 41:sen löytämistä jeesas piste rastiympyrässä ja vilkasu kisakorttiin vihjeineen. ihmettelin mennessä että mikäs opastaulu siellä polulla on, mutta hei, moottoritien opastaulussahan se jallu luuras.
Äimäraution poonusympyrässä meniki sitte "kontrolli" sekasi... heti ku alettiin ettiä kuvan mukasia tönöjä näky nimittäin kymppi ja se oli keltasessa mökissä! kuvassa kymppi oli punasessa mökissä! tä??? mitä #@:a. tietä eteenpäin numerot pieneni 9, 7 ja sitte tuli vastaan jotain muuta. No hö. tää on jotain ihan mitä sattuu tämä numerointi. No, pohjoisreunassa löyty taas 1,2,3.. mutta sitte laskuoppi loppu 8:iin ja ja seuraavaksi tuli 12 ja 14! Aijai, Sepen jekkua ja aivosolu hapoille. Toinen poonusmökki jäi siis mystreeriksi ja en löytäny sitä la aamuna selevinpäinkään urbaanirasteja talteen kerätessä. Joku logiikka siellä kuulemma oli, muttei tuon "punasen kympin" osalta auennu. Kyselin yheltä aboriginaaliltakin la tuota mysteeristä punakymppiä ja sen varttitunnin selitys ei auttanu yhtään, päinvastoin. No tuli myöskin puutarha-alueen vesijohtohommat, postinjakelu, pelastussuunnitelmat ynnä muutkin selväksi mutta ei tuo punanen kymppi. Leuka rintaan ja kohti Iinattia, jossa yksi rasti oli makiasti jätemaitten huipulla.
Suunnitelman syntyessä osin matkan varrella otin Köykkyrin mukaan Metsokankaalla kruisaillessa ku aikaa näytti olevan. Metsokankaalla siis uudelleennavigointia ja ei onneksi ihan höpsistä kulku mennyt vaikka aiempi muutos lentosuunnitelmaan olisi säästänyt aikaa ja reittäkin. No, "näillä mennään" rahka ja rapa roiskuen Linnakankaan kelkkauralla. Ouluntullista Köykkyriin ajaessa pimeys lisäsi aromia sateiseen iltaan...
Köykkyristä takasin ajellessa aattelin että voe paska, aika tulee menemään hilikulle ja niinhän lopulta se menikin, matkala oli vielä tosin pari muuttujaa. 93:lle tultiin sutjakasti ja nähtiin pitkästä aikaa joku muukin tetsaamassa. Karihan se siellä hakkuulla loikki ja yritti tehä vielä hämäysliikkeitä. Methän emmä semmosia jengoihin mene vaan rastille kiltisti hakkuun reunaa kiertäen. 53 - hieno rauniorasti talteen vauhilla ja morjestukset Mikolleki. Edellisellä välillä kävin Jaakopin painia, mitä tehä 73:n hakemiseksi - hakeako vai ei ja mitä kautta: no a) hakea tietenki, ei tämä muuten jännäksi mee. Tarjosin Kakelle seikkailullista reittiä pikku riskeineen tai varmaa tiekiertoa - arvatkaa kumman se nielas... kohta kelattiin pellon reunaa paksussa usvassa pimeyden keskellä suunnitelmana tuikata sieltä umpisen läpi sähkölinjalle ja luovia sitten kohti rastimökkiä. No tetsaus onnistui vaikka matkalle mahtui kunnon rääseikkö, tiheää kuusikkoa ja iso hakkuu jota ei ollut kartalla. Arveltiin, ettei näistä kuusikoista kovin moni oo ellä menny...
Tovosen tetsauksen jälkeen sähkölinja napsahti tutkaan ja edessä JUURUSOJA! Ruskeaa virtaa ja leveyttä n 5m, penkat pajuviidakkoa. Ah! mistä yli? piru ei oikein kivalta näyttänyt ja parin minuutin turhan ylityspaikan etsintä ratkesi nopeasti - tipahin pyörä olalla ojaan ja siellähän sitä mutapaskassa oltiin rinnuksia myöten. Huikkasin Kakelle, että ylityspaikka löyty ja Kakehan peesas. Ojan jälkeen sitte homma rupeski kulkemaan, fiilikset oli saatu seikkailutasolle! mökkirasti talteen ja kohti viimesiä kiusauksia. Karttaa oli käännettävä, jotta näkis kolme viimestä rastia, MUTTA...märkää karttaa oikoessa telineeseen kartta meni "paskaksi" ja kartta oli soirona 62:n kohilta. Stana. Siinäpä sitte rastin haku perustu enemmän haju- ja kuuloasitiin kuin kartanlukuun. tai kaverin kuunteluun. Rastimääritteen perusteella ojan suu pitäs löytyä ja lopulta onneksi Kake rauhotteli että katotaan nyt se toinen suunta ja sieltähän se lippu sitten löytyi... ja sitte olikin kiire! Hetki lyö, viime hetki lyö... Usvaa putkeen ja suunnitelmana loput rastit talteen vaikka Kake ehti ehotella suoraan maaliin ajoa. Ehei, 31 lähti plakkariin joutusasti, mutta 21 ei - rastiympyrän alue tuli intervalllitettua pitkällä loikalla ja sen jäkeen oli pakko lähteä survoman maaliin. Maalissa paljastui että tämä lippu oli hiukan puolessa joten eipä ihme että ei napsahtanut leimasin. Maaliin kerettiin reilusti ennen 4h täyttymistä ja mieltä lämmittävästi ratametsurin ihannereitti rastijärjestyksenä oli löytynyt intuitiolla.
Tällä kertaa kävi niin, että lopussa vauhti koveni. Vaikka seuraava yö meni mutaa ulos hikoillessa ja sykkeen pompotellessa päätä tyynyllä, kas kummaa, la aamuna tossu oli kevyt puolta rataa uudelleen jengaillessa!? Onkohan Muta-X sittenki se oikea aukasutreeni? vois mailailla Roposelle, mitähän se tuumais?
Hyvin meni siis tällä kertaa, ehjänä ja märkänä maaliin ennen kaikkea. EräJormaa kiittelin vielä tänään currywursteilla ja olusilla - lohisoppa ja lämmin sauna oli taivaalllista 4h märkyyden jälkeen.
Ja erityisiitokset taas Sepelle erinomaisesta treenistä! Samoin EräJormalle ja muille Muddy-kisakavereille! Hauskaa oli ja se jatkukoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti