tiistai 27. syyskuuta 2011

Korir puristuksessa Huippukympillä...

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Ei se Korir taida PM talkkia ymmärtää, ei naurattanu meijän jutut yhtään liki puolta kevyempää nyt myös Lidingö-loppetin ylivoimaista voittajaa...Kuiskuteltiin sille muutama resepti, jotta ei tarvis rimaa ruveta järjestäjillä nostamaan - takaamme että paino nousee, kaikilla ohjelmaamme osallistuneilla on saatu yli kymmenen kiloa keskivartalovoimaa kehitettyä. No, sporttiin. Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuvalla Huippukympillä Koillismaan raikasta ilmaa Syötteen nousun rikastamana haukkoivat Tykinkuula, EräJorma ja Kake. Verryttelyyn satsattiin, alla ei ollut kaminan kihautusta aiempaan tapaan, mutta reiskat oli aamulla kuitenkin tönkkönä, kun lipsahettiin Kaken kans ti ja ke rasteille... ja tulihan siinä alle parituntinen + yölaukka 50 min sen minkä taito ja kone anto myöden...
No Syötteellä eka 2km oli työlästä, aattelin että via dolorosa on taasen tää kymppi. Viime vuonnahan juoksu oli yhtä tervan juontia (ei jeegerin, sehän menee liukkaasti), tänä vuonna hiukan laimeampaa... Syke ei kiertänyt ja juoksu jotenni hankalaa. Ainahan se on. P50 ja P60 sarjan kaverit näytteli alkumatkasta kantapäitä... no, alussa on jontoa nousua varmaan kilsan luokkaa ni tuntuuhan se panssaivaunun mallisella miehellä. Kake kuiteski kannusti eessä heittoetäisyydellä.

3n (n.12.07) jälkeen tuli alamäkeä ja annoin painovoiman tehä töitä. saavutin edellä meneviä... Perkale, viilis paranee. Sykeki lämpenee, keuhkot tuulettuu raikkaalla syshapella eli limitillä kuulostaisin menevän, antaa rampan paukutella. äijiä painaa isolle tielle tullessa jo minuuttien päässä. Kääntö eka kerran huipun nousuun ja hengitys puuskutusta mutta sounot, antaa mennä ku jalat tekee työtä eikä leikkaa jumpparii. Pääsen muiden peesiin ja sarvet kasvaa. Stana, nyt pitää sempata! Nousupätkällä panssarivaunu jää jäntevien miesten kyydistä. No, teho on oltava sopivana ettei reiska piimi. taas tasasella tempoa ylös ja alamäesä saan taas porukkaa kinni. Ah! Loppunousu alkaa kohta, limitillä mennään mutta kuulostaa muutki puuskuttavan. Ei tosin kaikki, Kakehan menee pintakaasulla kuulen ja arvaan sen polkasevan nousuun ja ei näy ku katoavat kantapäät. 7km kohta 27.37... hyvin on menny. 7,5 kääntyminen suolta kohti huippua nousuun ja kun on limitillä, joutuu passaamaan. Laiat karkaa... 8 km , n 31.52 ja lopputaistelu alkaa. nyt ei oo niin pyörryksissä ku viime vuonna joten antaa jalan tampata ja pykältää pitää jyrkänteihin. taustalla vaanii viime vuojen voittajaki, jani huohottaa peesissä. mäki nousee, ei se oo sen kummempaa ku juosta anakynnyksellä tasasellakaan. Ei oo heleppoa mutta tämä paha on hyvää pahaa. tehonsäätö toimii mukavasti ja jalat ei iske umpijumuraan, kilsa maaliin, "Nousee, nousee...", Maija huutelee. joo joo, parrua toisen eteen! viimene mutka ja loppujyrkkä, kadenssia ja ylöspäin, viimenen minsa tiukasti! maalissa n 43.15 ja aika parani viime vuoteen verrattuna reilusti! hyvä fiilis ja jälkipelit käynnistyy sutjakkaasti, hieno keli ja tapahtuma ja koko PM kööri juoksi ylös - mahtavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti