Geopark Challenge by Kake & Vellu

Kello vähän yli seitsemän aamulla, uunituoreet kartat kädessä ja jännitys alkaa tiivistyä. Vilkaisemme Vellun kanssa pikaisesti reittivaihtoehtoja ja pläni on selvä. Päätämme välttää alkuun vesistön ylityksiä, ei haittaa vaikka tuleekin pieniä kiertoja.

Paukusta liikkeelle ja lähdemme hölköttelemään ekalle prologille. Hokaamme heti alkuun kokeneempien Paksumahojen jekut: juoksuosuudelle on valittu kevyempi setti pakollisia varusteita varten. No eipä tuotakaan tullu edes ajatelleeksi. Vaan ei se auta, nyt ollaan jo matkalla ja raskaan varustukseen kanssa mennään. 

Ekassa vaihdossa ollaan kärkijoukkueiden kanssa nippussa. Nopee vaihto ja pyörän selkään. Meno on helppoa, mutta mitä ihmettä?  Oikeassa jalassa tuntuu suonenvetoa eikä matkaavan ole jäljellä enää ku noin 5 tuntia.. Ei siinä, matka jatkuu ja toivon että vaiva lähtee yhtä pian ku tulikin.. Pienet venyttelyt toisen jalan pyörittäessä ja Vellulta geelit naamaan. Nyt helpottaa. Samassa hässäkässä on reitinvalinnan paikka. Luen karttaa ja Vellu painaa edellä kokeneempien Paksumahojen peesissä. Nyt ei mene plänin mukaan. Komennan Vellun takas suunnitellulle reitille ja välttämme uintireissun, toistaiseksi.

Pyörällä rastit löytyy aika sujuvasti ja tullaan melontaosuudelle toisena. Noin 10 minsaa keulaa perässä. Kannamme kanoottia jokeen ja meille huudetaan "kolme minuuttia nopeampi vaihto ku keulalla!" Into kasvaa ja lähdemme melomaan jokea alas. Leppoisaa melontaa, muita ei näy.

Melonnassa jälkeen taas nopea vaihto ja nyt mennään sitten uimaan. Jokirastilla kokeneet Paksumahat tulee vastaan ja moikkaamme reenikavereita. Ero on kaventunut, meno on edelleen helppoa.

Juoksuosuus, tämä on tehty meille! Nyt otamme keulapaikan! Rastit löytyy aluksi sujuvasti mutta sitten eteen tulee nenärasti. Ollaan mielestämme kartalla, tässä on joen haara ja tuossa nenäkumpare. Kartta tuntuu vastaavan maastoa mutta mitä ihmettä? Ei se rasti olekaan tässä.. Sahaamme kumparetta ympäri ja ylös-alas joka puolelta vaan rastia ei löydy. Tuleekaan ainakin mäkijuoksua:) Tuumataan Vellun kanssa että tämähän on hyvää reeniä ja ylös-alas sahaamisen jatkuu:) Rastia ei löydy ja nyt on pakko nöyrtyä. Palaamme takaisin tielle ja hoksaamme tieltä lähtevän polun joka näyttää siltä kuin siitä olisi norsulauma mennyt. Rasti löytyy. Ei tullu ku pieni 40 minuutin pummi:) Olipahan hyvää mäkireeniä:) Matka jatkuu nöyrin mielin ja menohalut vähän laantuu. Ei tuollaista pummia saa loppumatkasta kiinni..

Viimeinen pyöräosuus menee tökkimällä. Ajatukset ei tahdo pysyä kasassa ja vähän väliä pitää pysähtyä lukemaan karttaa. Ei siinä, rastit löytyy ja vihdoin ollaan maalissa! Kolmas sija ja hyvä mieli mahtavasta reenistä!