Kuten tiedossa oli, kisan alku mentiin tarkkailen ja kyttäilen. Meidän rankkaama kärkikolmikko kasassa, kaksi PM-joukkuetta ja nuoret hiihtohirmut. Nuoriso olisi varmaan vetänyt kovempaa, mutta Sepen siltarumpujekku oli kastellut kartan lähes lukukelvottomaksi, joten pojat joutuivat hieman turvautumaan PM-supporttiin. Eka vaihdossa porukka kasassa ja pyörien selkään hypättiin sujuvassa neljän joukueen letkassa.
Pari porukkaa eteni näkötuntumalla edessä ja PM-nelikko heti perässä. Kolmoselle oltiin mietitty valmiiksi iskun paikka pyrkimällä muista poikkeavaan reitin valintaan valmistelemalla pari reittvaihtoehtoa - toinen säälien tuliteriä Cännäreitä Muhosjoen raikkaan ruskealta huuhtelulta. No, keulakaksikko painelikin juuri sinne minne heidän oletettiinkin menevän. PM-nelikko jonossa kohden Muhosjoen toista rantaa. Va mitä ihmettä, Kake huutaa Vellua vetämään kässärikäännöksen ja siirtymään takaisin omalle tussatulle reitille.
Tämä sopii meille.Saadaan työrauha, eikä kukaan ole peesaamassa. Kaikki on nyt yhden kortin varassa, joko tämä onnistuu tai sitten ollaan reilusti takamatkalla. Ratkaisun avaimet koodattiin yliviivauskynällä paria tuntia aiemmin, kun Kaitsu kysyi kynä kädessä "uitko Muhosjoen poikki jos tarvis?". Cännärin ralla kalakattaa ja papat puuskuttaa. Kaarto rantaan, jossa Kaitsu ottaa päivän ensimmäiset Matti Nykäset tangon yli. Vehkeet levällään jokipenkassa... Sounot, pyörät parkkiin ja ukot jokeen. Sattui sen verran matala kohta, että kahlataan kainalovesissä joen yli hakemaan leima. Nyt vähä ketuttaa, että tuli lähetty'ä "turhaan" kiertämään. Jarkko huutelee vastarannalta, että uitteko yli. Ovat siis edellä. Vellun ääni kuuluu vasta kun ollaan jo takaisin omalla rannalla. Ollaan siis oletettavasti kolmantena. Toistaiseksi kaikki hyvin ja nyt ollaan pyörien kanssa samalla puolella jokea kuin seuraava rasti, toisin kuin muut kärkinelikon porukat. Kaitsu vetää taas tarkasti meidät suoraan oikealle, suoraan rastille vievälle polulle. Riipusillalla pyörät parkkiin ja täysillä siillalle ja kas, Kaitsu ottaa vaihteeksi persmäet kun luistinradaksi vettyneet riippusillan lahonneet lankkussoirot liipasee Sidit salamana kohti taivasta. Ukko pysyy onneksi nipin napin mahtavalla riippusillalla. Haetaan harjuleimat täydellisessä radiohiljaisuudessa. Aivan upea harjanne - Vau!
Nyt ei saa paljastaa muille rastin sijaintia omalla mölinällä. Eipä silti, aika hiljaisia kavereita ollaan joka tapauksessa kun karttaa luetaan. Ketään ei kuulu, ei näy, lukuun ottamatta Extreme Gappyä. Pojat ovat menossa suoraan rastille vaikka katseesta päätellen matka ja valvottu yö ovat tehneet tehtävänsä, enkä ole ihan varma ovatko kaikki inkkarit enää kanootissa. Haban katse harhailee paremmin kuin Koivurannan terassilta poistuessa... Näkee että nyt on urheilu tehnyt gutaa.
Takasin ylös jokikanjonista. Kammet laulamaan ja ..vetin kyytiä kohden seuraavaa rastia.Leimat koskessa killuvasta rastista ja takas kohti melontaa. Risteyksessä vastaan tulevat seuraavat joukkueet. Eroa noin 7 min. Hieno reitin valinta ja parempi toteutus siis. Kyllä Kaitsu on velho. [kiitos J.Oksa]
Tarkkaa työtä melonnan alkuun. Vaihto menee pitkäksi, kun mutaiset Sidin remmit eivät tässäkään kisasa meinaa aueteta ja kippari rupeaa vielä Hannun kanssa pyöräkaupoille. Hannu koeajaa kännäriä kaukalossa - myyntistoori käynnistyy. Onneksi ei nyt kuitenkaan myy omaa pyöräänsä, va miksi se nyt kesken kisan rupeaa mökkinaapurin pyörää myymään? "Varaston siivousmyynti" on aina käynnissä... always on-line.
Kanootin valinta on taas yhtä vaikea ja väärä kuten aina aiemminkin.
Näillä mennään. "Tahti Joksa tahti", tämä mantraa kaikuu takaa Muhosjoessa seuraavan tunnin ajan. Huonompihermosella vois ryveta kätisyttään va ei auta ku lusikoida.Minkäs teet kun geeniperimään on osunut vain yksi ainoa nopea solu, joka sekin on tapettu jo teinivuosina määrätietoisellä määräharjoittelulla. Tahti paranisi vain nostamalla mela vedestä ja kauhomalla ilmaa va sekä ei tule nyt kysymykseen. Takaa ei tule ketään ainakaan näköetäisyydelle vaihtoon mennessä, joten kaikki on edelleen omissa käsissä. Tunnin virkkaamisen jälkeen könytään kanootti vaihtopaikalle ja siirrytään juoksu-uinti-juoksuosuudelle. Nyt on edessä nopeajalkaisten namiosuus ja pullukan "pelkäämä" jotos - kuis polvi taipuu ja kestää, entä akillekset...
Nyt otetaan nopea vaihto, myös kartturin sellainen ja syöksytään veteen. Kartturi menee kuitenkin vaihtoon jo ennen kakkosta, kun edellisestä suunnistuksesta on lähes vuosi. Jappasuun ei oo aikaa - vedetään floulla vesileikkejä Kirkkosaaren ympärillä. Veshoito auttaa kipeisiin jäseniin, mutta luo sekä yllättäviä että tuttuja muuttujia Pitkällä uintivälillä päätän kiihdyttää vauhtia ja vaihtaa sammakosta räkärooliin. Vauhti paranee, mutta simpukka vetää sakat välikorvaan. Rantauduttaessa tasapainoelin luulee paksumahan edelleen uivan, eikä ukko pysy enää edes pystyssä. Kaislikossa suhisee...
Pakko nojata polviin ja selvittää päätä. Oulujoen vesi meni päähän! Koitan hoiperrella vähintään sadan metrin päähän rastista ja Kaitsusta, va emithän roikkuu mun kaulassa, joten ei auta kuin siksakata rastille saakka. Onneksi pää selvenee ja meno oikenee, mutta nyt takareidet tikkuilevatkin rantatörmällä. Ei ..tana, nyt nestettä, geeliä, patukkaa ja suolaa. Nuoremmat Paksumahat tulevat rannalla vastaan. 7 min perässä. Nyt tulee tiukkaa. Takaa tulee kevään maratonin Suomen mestari Wellu ja talvella kolme SM mitalia huuhtonut Kake. Huikataan hep hep puolin ja toisin ja meno jatkuu vakaana reippaana. Lasketaan pikaisesti, että juostavaa noin 15km ja takaa tullaan varmaan noin 4:30/km vauhtia.
Meidän on siis pakko vetää kilometrit viiteen minsaan, eikä virheisiin ole vieläkään varaa.
Tarkka työ jatkuu ja rasteilta tullessa vilkuillaan tulosuuntaansa, mutta ketään ei onneksi näy. Pystytään kellottamaan, että välimatka ei ole ainakaan kaventunut. Viimeiset juoksukilsat vedetään jo alle viiden, luottaen siihen ettei meitä pyörällä ajeta kiinni, jollei pummata. Otetaan varman päälle. Selvät pätkät vedetään kovaa ja kaikki risteykset luetaan tarkkaan, välillä jopa pysähtyen. Parempi stopata 10 sekunniksi kuin pummata minuutti. Märät single trackit vedetään niin kovaa kuin osataan ja uskalletaan. Pyöristä tämä ei ainakaan jää kiinni. Niin komeasti 29" cännärit nuolevat epätasaisuudet ja kurakot.
Viimeiset kilometrit laulatetaan kampia vuorovedolla 35km/h vauhdilla. Torniin kiivetään yhdessä Kaitsun kirotessa, että aamulla luin Kalevasta, että maali on kunnantalolla, va missä on kunnantalo? ja pitäähän se leima hakia... Ei näy tornistakaan maalia, ei.
Lohipatsas tarjoaa raikkaan loppukylvyn ja maaliviivalla vielä nöyrä kiitos hyvästä reissusta, ehjänä säilymisestä ja miellyttävästä kisasta!
Kiitoksia jälleen hyvästä kilpaseurasta (ja stoorista!)
VastaaPoistakiitokset samoin! hauskaa ja jänskää!
Poistamahtava veto
VastaaPoista