Eilen kun Tykinkuulan kanssa kaketettiin niin "Vormiston" tuomio parin napakan vedon jälkeen oli harvinaisen tyly: "Älä lähde Joksa huomenna rullaileen, anna reiden levätä". Kun oma tunnekin tuki tätä niin ajattelin notta niin kait se on parree. Viiden päivän ja 18 treenitunnin reissu Ylläksen rinteillä tuntui vielä jäsenissä. Ajatus rullamarasta pyöri kuitenkin koko yön päässä eikä päästänyt aamullakaan pinteestä. Niinpä päätin ajaa aamulla Nalskuun ja hypätä viivalle. Siitäkin huolimatta, että kolme vuotta sitten loppukirin hävinneenä ja moneen kertaa kiinni hiihdettynä olin päättänyt etten enää koskaan osallistu rullakisaan vanhoilla perusrullilla. Menee nimittäin (+)100mm pyörät pikkuisen kovempaa kuin soikeaksi luistellut ja seikkailukurassa uitetut standardipyörät. Verkka jäi tällä(kin) kertaa laiskuuttani lähes nolliin. Lenkin päätin heittää vaikka pelkillä käsillä jos reiska hapottaa yhtä rajusti kuin eilen. Tai vähintäänkin suoralla jalalla.
Midas on hidas-sanotaan. Takarenkaaseen tarttuu heti eka mutkassa jäätelöpaperi ja milläs sen 30km/h vauhdissa poistat? Jäänkin heti parin kilometrin kohdalla keulan parikaksikosta. Perästä tulee viiden miehen juna ja hyppään aurinkokannelle...ttu, tämä oli tässä! Vitosen kohdalla hiihdetään kakkonen kiinni. Niinpä keulassa menee yksinäinen mies, josta ei nähdä koko reissulla vilaustakaan. Jäätelöpaperi raahaa jumittuneessa takarenkaassa koko ensimmäisen kierroksen, kuten ao kuvasta näkee.
Meno aurinkokannella on rentoa AeK'n kahta puolta. Puolivälissä kyllästyn ja päätän ottaa lyhyen pätkän rivakammin, jotta nähdään kenellä on vielä paukkuja. Perässä kolme kaveria ja kolme muuta tipahtivat samantien. Seuraavaa vetäjää ei löydy ja annetaan trion ajaa meidät kiinni. Kierros kevyttä höntsää. Viidennen kierroksen alussa päätän hajoittaa porukan ja vedän pienen kaulan ennen vastatuulipätkää toiveena, että kukaan ei suostu vetomieheksi ajamaan toista yksinäistä karkuria kiinni. 5km'n tasaisen +160bpm vedon jälkeen perässä on edelleen kaksi miestä ja puhunkin kaverit vetohommiin ala "tässä junassa ei ole aurinkokansi paikkoja". Viesti menee perille ja vetovuoro vaihtuu kaksi kertaa. Oman vuoron alussa n. 5km ennen maalia nykäisen taas ja peesissä enää yksi mies. Sovitaan paksumahamaiset lyhyet, n. minuutin mittaiset vetovuorot niin saadaan pidettyä vauhti tarpeeksi kovana. Syke hakkaa 150-160bpm, joten vauhti ei vieläkään ole liian kova. Painellaan sulassa sovussa aina loppusuoralle asti, jossa hitauden maailmanmestari kiihdyttää vastustamattomasti kisan kakkospallille.
Eroa keulaankin jäi vain vajaa minuutti, joten käsittääkseni ajettiin kahdella viimeisellä kierroksella varmaan useita minuutteja keulaa kiinni. Marathon on siis aivan liian lyhyt matka ;-)
Pena tarkastaa vielä palkintojen jaossa paitaa nostamalla, että onkohan seuran nimi kirjoitettu ihan oikein.
http://www.ouluntarmo.fi/lupy/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti