La ohjelmassa Syötteen maili, joka alotettiin ramuamalla naama puolillaan auki pari tuntui Syötettä ylös alas. Viimesissä nousuissa höpötykset hiljeni ja linnunlaulun peitti tasainen huohotuksen kohina. Tuttu ulakanava, jolla muut ajatukset huuhtoutuu maitohappokastikkeena reisiin - ajatuksien keskittyessä selvitymiseen ja miten pirussa juoksen vielä nämä jyrkänteet. Samalla siis tuttuakin tutumpaa Jaakopin painia oman pään ja hapon siedon kanssa, mutta kun huipulle asettaa hyvän porkkanan, niin selkävoitto jaakopista on yleensä taattu. Ravintola on onneksi auki ryytyneemmällekin kaverille, ottavat ilomielin hikisiä kaskymppisiä vastaan ja nopea palautuminen reenin päälle välittömästi on homman a ja o.
Tällä kerralla se kyllä tuli napattua kotiterassilla, mutta rajoitetusti, koska oli tarkotus puhaltaa vielä lisämetrejä tauluun iltapäivällä ennen siirtymistä jokitetsailuun. Pienen mutta tehokkaan tauon jälkeen siirryttiin Kaken kans survomaan tasuria ylämäkeen peruslenkin verran Sepen suunnatessa pätkälle SyöteMTB reittiä, johon loppureitiksi piirsin hienon Pärjänjokivarren ja sieltä huumaavan nousun Syötteen huipulle hankalaa hiihtolatupohjaa. Tasuri oli nyt raskasta, mutta ei auta, huipulle punottiin väkisin ja nyt oli naama auki! Ei se pahalta tuntunut, mutta Kaken millimoolimittari näytti meikäläiselle huipulla 10,5 mmol joten vaikka se tuntui jo napakasti, varaa jäi vielä reilusti, kunnon maitohappohuppeli jäi vielä toiseen kertaan...
Sepen saavuttua hikiseltä siivultaan napattiin chilidinneri naamaan, makkarat ja kastikkeet reppuun ja kohti Iijokea. Joki oli pettymykseksemme järkyttävässä tulvassa ja harrien tai taimenien löytäminen lähes toivotonta. Niinpä Sepeä lukuunottamatta homma keskittyi makkaran paistoon ja tankkailuun Sepen vetäessä joella uudella kelluntasysteemillä pitkin koskia. Hieno risteilijä!
Su aamuna pahaa aavistamatta hyppäsin ultramiesten völijyyn rogain-harjotukseen - suunnistusta 1:40000 kartalla ja muutama piste a la Sepe. Oishan se tietenki aamiasbuffetista pitäny aavistaa, ettei Tykinkuulaa tänään helppolla päästetä...
Hippailtiin rasteja läpi hyvällä reitillä ja Vattukuruun saapuessa pikkusen vajaan neljän tunnin kohalla alkoi sprintterin reiska huutelemaan pizzaa. tai saato se olla se jaakoppi.
Ei ollu repussa makkaraa, ei pulveria eikä limoja...
Nyt heitti Jaakoppi mut kenttään ja heitin pyyhkeen kehään ja oikasin mökille rasvasuolapitsaa valmistelemaan. En käyny kallioita enää kiikkumassa, mutta joku kerta PM rasti on tuolla...
kattelin vanhaa karttaa ja itelle uutta uraa kohti aurinkokallioita. pitkoksia, hienoa polokua - joku kerta MTB:llä täältäkin!
Perusmenuu paksumahatapaan ja palautuminen käyntiin nopeesti lenkin päälle... Suolaa ja rasvaa säästämättä ja mausta tinkimättä!
No ennen pellillistä superenergiaa Jäpikät jatko pohojoseen ja kiersi pidemmän mutkan muutaman huipun kautta. Lyhyen kantaman ohjuksena suuntasin Vattukurusta PikkuSyötteen huipulle josta on enää loppuhuikonen alamäkeen loikkien mökille. Ja maisema on kohillaan eri huipuilta ihasteltuna!Kasaan kerty mulle vuorokaudessa takuuvarma reisilyijy, mikä ei oo kuluneen viikon aikana oikein laimentunutkaan... Kevyempää virettä odotellessa siis mennään.
Nyt viikonloppuna tarjolla oli mukavia reenejä: sk Pohjantähdellä hikiset rastit Sankivaarassa, jokka tuli koluttua raskain jaloin ja kammettua persaus MTB:n satulaan kolmen viikon tauon jälkeen. Ja tänään Teurastajien loistava ilmakuvasuunnnistus Toppilassa - tämä oli tosi hauska setti! Ihme, ettei paikalle ollu uskaltautunu nauttimaan enemmänkin porukkaa. Aivan mainio treeni! Kiitoksia paljon Teurastajille ja nyt kohti kaupungin parhaita munkkeja... Tiedätte varmaan paikan? Näillä reiteen energiaa makosassa muodossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti