Hikeä Rokua Geoparkissa

FreeAdventure Sepen johdolla oli keitellyt hienot systeemit Rokualle! Rokua Geopark challenge tarjosi huikeita pätkiä ja fysiikan raastoa. Ja rapautuhan se roppa palvaavassa helteessä jäkäläkankaalla lopulta ja n 6 tunnin kohilla alko paksumahan reiskat oikiasti ramppaamaan... sitä ennen tapahtunutta PM1-duon osalta:
- pe iltana kohti Rokuaa. matkalla kisasarjan etenemisen kattelua, ihastelua, vaihtopaikalla pyöräviritysten ihmettelyä ja ilta venähti puoleen yöhön ennenkä paksumahapesä laskeutui unen tuhinaan. Korvatulpat on kova sana sanon minä.
- viivalle saatiin neljä paksumahakaksikkoa - mahtavaa! reserviin jäi vielä kovia PM-pareja, joiden hikeä kaivataan kostuttamaan ensi vuonna challenge-kankaita!
- aamupuuron jälkeen tikkana materiaalin jakoon. tiukkaa suunnittelua, kiirettä pitää, pientä epävarmuutta trekkauspätkän varustelusta, joka selvesi Sepeltä kysyttäessä. rullaluistimet ja kypärä pakollisia ja reppuun koko jalottelun ajaksi... lisää löylyä siis, mutta meille tuo lisäpaino on lähinnä pyöristysvirhe, joten antaa saksalaismallisen reiden vaan laulaa.
- 2 tuntia hurahti valmisteluissa heittämällä, hikeä pinnassa niinku normi peekoolla jo ratkasuja miettiessä




-

startti - tosissaan mennään...
- prologi - uinti ok, joksa kiertää ilmakartalla kuntokeskusta. yks rasteista on hukassa. en kerkiä perään, joksa katoaa sisälle, käy kosmetologilla, häipyy minne lie. PM2 ja Mika ja Vellu ettii samaa rastia. karttaa ei oo, talon pään tietämillä kuulemma. Joksaa ei näy ei kuulu. No, kiipeän katolle ja seuraavalle katolle - eipähän sieltä löytyny muuta ku tukiasema-antennit. lopulta josain huuvetaan kaitsua ja siirrytään kohti vaihtoa
- prologilta MTB:lle. Oltiin kuulemma perässä kärkeä palijo. 1 MTB rasti ja nähdään useita tiimejä. heti seuranneessa ylämäesä saadaan rakoa noihin ja jatketaan vauhilla sujuvasti 2:lle, kiireesti kohti kolmosta. Hiekka ylämäessä saadaan joku tiimi kiinni (paljastuu NikoT:n persaukseksi), nuorisohiihtäjät kaahaa vastaan, ollaan ehkä 4min heitä perässä... kiihkeetä, matka jatkuu kohti Ahmasta pikku reittimuutoksen kera, mitä ei pitäisi tehdä. 4:lle pikku töppi ja NikoT:n parivaljakko ja kas, hiihtäjänuoret samaan läjään.
- Nyt kohti melontaa ja kuullaan olevamme reilusti keulaparia perässä. Siellä ne järven toisella puolen jo työntää sinisellä sukkulallaan ja me lähetään hankoamaan helevitillisellä yrityksellä kohti M1:stä. No, paatti ei tunnu liikkuvan ja kanootin pohjan pullistessa 10 senttiä keskeltä sisäänpäin saadaan vettä vasten mukava vastus. ei auta, paskan valitsin ja näillä mennään... NikoT ja kaveri lipluttelee verkkasella melonnalla samaa vauhtia hajuraon päässä ku ite kauhotaan hullun lailla anakynnyksellä! PM2 eli Wellu ja Mikaki vetää ihan tosissaan, jopa strippaavat välillä Kalevalakylässä etsien kisakorttia, mutta se on gone-Wellu-gone... no, vaatteet tais keretä takas päälle ennen kirjainrallia.
- Kalevalakylä: etsi viis kirjainta rakennuksista ja sitte vastaus Maijalle... pikku sekoilun jälkeen kirjaimia talteen ja matka jatkuu. Mutta NikoT ja keulapari painaa n 5-6 min eellä. vielä ehtii...
- päästään paatista eroon ja MTB:lle - kierretään pidemmän kautta järvi ku näyttää lyhyempi reitti menevän talojen piha-alueiden läpi. Tehdään hyvä reittivalinta ja leimataan ihan kärjen tuntumassa CP8, josta noustaan Joksan löylyttäessä kohti vaihtoa keulilla. tunnen kuinka rampit jo kuikkii takareiskoissa...
- vaihto ja sukellustehtävä - "se joka ui menee liivit päällä" tulee ohje. lammessa kolme vedenalaista rastia eri syvyyksillä joista pitää käydä kuikkaamassa kuva. matalimmalla oleva rasti kohteeksi 2 muun tiimin kanssa ja rasti löytyy, mutta sukeltaminen liivin kans on HANKALAA! kuva selveää ja kiireellä kohti vaihtoa joka sujuu sutjakasti ja painetaan rullilla keulassa kohti rokuan taloa. nestehukka painaa, kädet meinaa rampata. Mutta harmi ku luistelupätkä oli lyhyt, tämä kulkee kuitenkin! Supalla oikasen pikitieltä täydestä vauhista polulle, mutta luistoa ei ole, rullat tökkää ja vedän päälleen pesäpallosyöksyn jäkälikköön 30:n vauhista. J.Oksa väistää - kiire, kiire. Q&A läpi ja suunnistaan.
- suunnistus hienosti, Hiiltomiehet painostaa, nuorisopari kiertää toisin päin. Ja vaihdossa kolme duoa läjässä, pojat on ollu pikkasen nopiampia ja lähtee n 1min kaulalla yskimään Rokuan jäkälikköön. Reppuun luistimet, kypärä päässä, 2 litraa mehua repussa jne - tossu on raskas, mutta on se muillaki. hiotaan kisamaku suussa kohti pookia...
- Pookilla hieno palotornikiipeily. ollaan 3 min nuorisoa jäljessä. peli on vielä pelattavissa! Jumari ei oo tuttu, mutta sehän selkiää Hannun oppiminuuttien jälkeen. makeaa kiipeilyä ristikkoa pitkin ja lopulta tikkaita rastille.
- matka jatkuu köpötellen kamat niskassa pakollista reittiä hiiltomiesten hiillostaessa koko ajan peräpeilissä. Perkeleen kuuma! Luistellaan lammen laavulle jäkälärinnettä ja nautitaan spagaateista, joilla napsautetaan vuorotellen molemmat takareiskat ramppiin. Oon filtteröiny cp13 jälkeen kaikki valmistellut 6 litraa juomaa paksun nahan läpi Rokuan jäkälikköön. No, Joksan repusta toivottavasti löytyy lisää limua.
- cp14 koituu meidän kohtaloksi, tekastaan hiiltomiesten kanssa 10 minuutin pummi... nyt kyllä vittu ku vituttaa
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
lisää paskaa niskaa tulee kun oikastaan tielle. reiskat ramppaa ja nyt ei saa ramppia ylitettyä liikkuessa, vaan pakko ravistaa, syön joksan eväät ja juon kaverin limut.
- matka jatkuu, ollaan hiiltomiehistä rullien vaihon verran perässä... sekunnit on minuutteja, kiire jo ois..
- lähetään painaa luistelua, vedän hetken innolla kunnes reiskat leikkailee kiinni. J.Oksa sirklaamaan eteen, kansipojaksi ramppailevilla jaloilla... roikun repussa, kikkailen imussa. vedetään kohti viimestä rastia ja survotaan soratietä tasurilla. se ja sama, vaihto vie aikaa ja käsissä on vielä jotain. rastisuo näkyy, ulostaudun luistimilta ja syöksyn sukkasillaan supaan... Hiiltomiehet vilahtaa, juma - ne on nyt ihan heittoetäisyydellä. ryntään takas luistimille, maha ramppaa, kyljet ramppaa, vedän nauhat umppariiin ja survotaan täysillä tasuria. loppulasku armahtaa vaikka tiukka 90 astetta oikealle meinaa mennä töyssyjen ja soran takia leviäksi... maalissa alle min hiillostajien perässä, kolmantena.

Ja taas KRAMPPAA! Juoksija-lehden mukaan tähän paras lääke on lenkkeily eli poluilla tavataan ja törmäillään...
Näin tällä kertaa, kova setti ja hieno systeemi - kiitoksia Sepe ja kumppanit kuin myös kilpakumpanit ja PM:t ja kannustajat ja kaikki makkaranpaistajat!

Sankivaara la 16.7. klo 10.00

huomenna la klo 10 sankivaarassa parkkipaikalta
- mtb n 1h, värikartta 1:30000
- juoksu n 1,5h, värikartta 1:32000
- päälle kevyt 0,5h rulla, verkka, ei karttaa
- munkkikahvit

värikartat "tuopilla", 10:lle ekalle kartta ;) lopuille kansipoikapaikkoja...
jos kysytäävää, soitelkaa...
tK
*******
Ratalla sokeriton PM-viisikko sateesta nauttimassa... tossuhan tulee kastumaan joka tapauksessa. Pyöräosuudella ajeltiin hissukseen vertaillen erilaisia reitinvalintoja. Eroja löytyy! Eka pummikin koettiin, kun Erä-Jorma paineli innolla alamäkeen ja kartalta ulos. Medipolarin rinteessä oleva viime syksynen Sepen jekkurasti aiheutti koko köörille taas pään vaivaa. Polku oli kivasti piilossa ja löydettiin kiertämällä nöyrästi takakautta.
ratamestarin ihanne aika ylittyi 40minuutilla, joten juoksuosuudelle siirryttiin kellon näyttäessä 1.45 nautiskellen yltyvästä sateesta. 2-jalkarastilta edessä oli valinta: kiertoa 3km tiellä tai suoraan koluten kosken pohjia. Ja tietenkin suoraan puskettiin napavesissä jatkaen parilla otolla kohti Pilpasuon laavua. Seuraava pätkä tarjosi Myllylän herkkua tai nöyrän kierron. Kimmo lähti loikkimaan kohti pitkoksia ja matalan painopisteen miehet päättivät jättää suossa konttaamisen toiseen kertaan. Uusia polkuja ja kankaita koluten päädyttiin jälleen koskiseikkailuun ja löytyihän se taas sopiva kahlaamo - myös kahlaus alkaa sujua tottumattomilla PM:illä jo vikkelämmin vaikka tais yksi mies ottaa konttausasentoa keskellä syvintä nielua koskessa. Hienoahienoa...
Lenkin kruunasi höyrymakkara ja munkkikahvit (tietenkin)! kiitoksia lenkkiseuralle!
tK

rastirännin välipäätös

Tänään tuli kurjuutta taivaalta kaatamalla… Keli ei sinänsä ollu huono, kun liikkeelle pääsi ja varsinkin juoksussa viileys oli mukavaa helteiden jälkeen. Pyöräretkellä jäkälä oli ku pesusientä, hiekkaurat mutavelliä, hyväkulkuiset tiet liejukunnossa, polviin asti rapakoita, kuraa, mutaa paskaa ja kaikkea pärskyi naamalle, kartalle, reisille, suuhun, silimiin. Kaikkea paitsi hikeä, joka on ollut aiemmilla MTB-o-reeneillä melkeinpä suurin haaste.
Ankarissa keleissä ne timantit hioutuu? Ei tuntunu siltä. No takas ajellessa pohdiskellessa kalenterin olis pitäny näyttää tähän väliin palautteluviikkoa. Hiihtoliiton rytmityksessäkin oltas himmailun kohilla. Yks maalimanmestarin valmentaja muuten kauhisteli Wellun reenejä, ite oli sillon pehmittämässä 2 tunnin kohilla Mexicon soutähteä, joka oli yltänyt parraimmillann world top teniin. Niin, reenikirja ois tarpeen. tällä hetkellä aina lenkille lähtiessä tyhjennän mittarissa tilaa uudelle setille poistamalla vanhimman login... Päiväkirja on outo sana. Polarin mittarissa on pylväitä ja niihin pitäs saada sopiva trendi, ei Kiinan muuri ;)

Luonto kertoi aika pian, että menomonot ei ollu sattunu jalkaan. Siinä se harjotuksen seuranta aukes koko aukeamalle ihan itekseen. Roppa on tilassa jossa tossu tökkii, syke ei nouse, kampi ei pyöri ja päässä soi ujelluksen lisäksi säkkijärvenpolokka. 3 viikon reenirastiränni ja mäkitreenit on syöny mehut ja aivoissa jodlaa ulaääni. Suunnassakuluku on ku päissänsä hoipertelis. Lippuja ei nää - Ei vaikka vieressä seisos. Tossu tökkii jäkäläkankaallakin – joka rastivälille mahtuu konttausottoja. Pyöräki mennee minne sattuu ja katse hortoilee muualla kuin kartassa. Kartan heikot polut viuhahtelee ohi kuin luotijunasta kattelis, ei ällyy vaikka kartta sannoo että pian pitäs kääntyä. tai että suoraan pitäs jatkaa. Ja pyörän kans juoksemalla on varmasti nopeampaa ku ajaa vieressä kulkevaa tietä - oikominen on pop.

Heitän MTB:n orrelle (huoltoon), tossut kuivumaan ja luen viikko jotakin ihan muuta ku karttaa. Jään Joksalle kipinämikoksi 1,5 viikoksi ja toivon että hiillos on kunnossa leimahtamaan anakynnykselle la 23/7 klo 8.55.
t KipinäKoo

Tour de Syöte

Yhä ylös yrittää, huipulle hän kiipe-ääääää...

Viikko on vedetty nyt teemalla mäen tamppaus. Silloin kun on ollut saumaa ja mäkeä tarjolla. JatuliTourin krampit liuoteltua eka setti onnistui Rukalla loistavassa säässä ja tästä innostuneena homma jatkui pari kertaa jalan Vuokatissa helevetin lämpimissä keleissä. Jopa vieraileva Mexicon tähti suli vaaran poluille. Ei oo ihme jos Suomen hevonen kuplii.

Lauantaina mäkiralliin tarjoutui optio Syötteellä ja tuumasta toimeen. Juustolassa aamupala ja kohti Erä-Jorman pesää. Ilma on mukava - ukkostava +25 takaa täyttä palvausnautintoa Syötteen kuusikoissa ja rinteillä. E-J ja Ajokoira aiko lähtä jo aamutuimaan vetämään trekkiä Romevaaran kautta Pytkyyn ja sieltä Huuhkaseen... sitte jotenki KeloSyötteelle, Pikkusyötteen huippua kumartaen takas. Kovaa settiä siis ja ajatuksena kovottaa mieli ja sitko Rokualle. Kyllä, kyllä... varmasti kovoo. Päälle MTB ja ehkä rulla.

Ite myöhästyin reilusti startista, mutta mulla olikin tarkotuksena rullailla aluksi. Vetelin 900m nousumetriä plakkariin ja vaihdoin hitaahkolla 3min vaiholla MTB:lle - nauhat auki, liike jatkuu.

Kihnuttelin seuraavaksi 3x Isosyötteen huipulle paarmojen purressa persettä. Aijaijai, kumpi tekee kipeämpää - sorauran jyrkänteet reidessä vai paarmat perseessä? Kokeilkaa ite. Nyt plakkarissa maili nousua.... 3:nnen nousun jälkeen aattelin hakea lisää vettä ja soittaa Erä-jormalle, mutta kas, ajotukset nappiin ja pojat saapuu juuri vaihtoon. Juoksua takana 4,5h. Ramppaa kuulemma. Hyvä! Se pitää kokea ja oppia. Ei tunnu kivalta - tänä vuonna on jo vedetty ramppi-intervallia ja tuntuma etureidessä on tuolloin räjähtävä. Lipsahdan mukaan PM3:n MTB:lle kartturiksi vaikka tarkotus oli lähteä kalalle. No, tulvaahan siellä joella oli ja harvoin ehtii ajelemaan mukaviin maastoihin. Keula kohti Pytkyä. E-J ja ajokoira taiteilee pitkoksilla. Käväsen mutkan omineen Pytkyssä, vedän vähän aikaa omaa laatuaikaa harjulla, uukkari ja palailen PM3:ta vastaan. Mitäs on tapahtunut - Ajokoira on ottanut mutakylpyä, kunnon rimpisuossa Riihisuon pahimmassa vellissä.

Ei ollu pyörä kääntyny ku ekakertalainen jännitti pitkoksilla enemmän ku pikkupoikana Hitchkokin vilmejä kattoessa. Ja keikkas sitten pää eellä rimpeen. Aijai, no huuhdellaan ne jalat vielä ajattelin, mutten paljastanu paria tulevaa shortcuttia. Nautiskeltiin Pytkynharjun maisemat ja siirryttiin kohti eka oikoa, harjannenokkaa kohti Pärjänjokea... Hups, ei tämä unelmapohjaa ollukkaa. Naamasta näkee, että Erä-Jorma ei tykkää. Ei auta. Luonnetta pitää kovottaa. Pyörä selässä painetaan. Joelle tultua suvantokohta ei näytä kahlaamolta. Oho. Voiko pyörän kans uida? Tetsaan tiedustelijana ja alavirrasta löytyy sopiva kohta joka takaa vilvooitusnautinnot. Poonuksena Erä-Jorma vetää koskitehtävässä kosken ylävirtaan uiden - on reiskassa potkua! mutta tämä kostautuu kohta megakrampeilla....

Nyt on kiire, miljoona sääskeä, kärpästä ja paarmaa iskee apajille. Mutta Erä-Jormaksen kramppaavilla jaloilla ei päästä pakoon. Kartturikin on hiukka hakoteillä, mutta seiftaan jyrkän harjun päälle ja oikasen hiukan suunnitellulta reitiltä. Pitkän paarmahelevetin jälkeen päästään takas Sarakylän tielle ja pikkusen helepottaa. Mutta E-J:n krampit ei... Kiroan samalla superrei'itetyn kypärän. Joka rako oli täynnä paarmoja, sääskiä ja kärpäsiä ja pää on saanu semmosen luonnon akupunktion että hohhoijaa. Erä-Jormalla kramppaa taas. No, survotaan 200gr geeliä ukkoon juoman kera ja matka jatkuu. Edessä vielä kurjuutta Pärjänjokivarressa jossakin Vannekosken yläosalla. Ura päättyy liian aikasin ja joudutaan jalkautumaan ja vetämään shortseissa pyörä niskassa läpi nokkosten ja mudan kohti koskea. Pyörä niskaan, ukot koskeen ja yli ja takas jäkäläkankaille. erä-jormalla ramppaa, mutta apua se ei enää huoli...

Pesälle saaaavuttua pojilla on kasassa 7,5h valmistavaa jalottelua ja kyllä ne Rokuan klaaraa!

Jatulitour 23.6.

kohti Rokua Geoparkkia ja tarkoituksena tehdä pitkä hyvä reeni - "mentäskö hyvä peekoo", juttelin J.Oksalle menomatkalla.

Lämmin keli - Heikillä natsaa taas! Radat kouraan ja miettimään. Selkeää menoa - lajit rullaluistelu, juoksu, mtb, uinti ja jotain hauskaa kellarissa pimeässä.

Hegen suosituksesta suurin osa lähtee rullilla. Joksa tuumaa, notta mulla kuulemma sumenee, katse terävöityy ja huikkaan J.Oksalle: ehottomasti Sepen peesiin ainaki aluksi (Seppki suunnitteli rentoa lenkkiä). No, paukku ja pikku kiihyttelyä, suoralle päästyä Sepe antaa formulaluistimilleen hyvää käskyä. Perässä tullaan, J.Oksa kannoilla aattelen. Hyvä. 1,5km kohilla Sepe kysyy, "repeskö porukka?", vilkaisen ja jep, joukkio on reilusti perässä. Hyvä! Kolmas imumies ihan kannoilla. Nyt mennään eikä meinata! Kohta kommenttia imuttavalle J.Oksalle, mutta... vtu: eihä se ookkaa J.Oksa - Hane painaa imussa tappituntumalla. Ei auta, taisteluparia on ootettava ja Spen startti yli 30km/h tahilla oli turhan sähäkkä PM-turpotiisseliille. J.oksa sirklaa tulemaan 27km/h tahtia jota porukassa jatketaan nätisti seuraavat 30km. Haukiputtaan keskustassa kartturi sitte mokaa. Jumalauta, ei oo tosi, mutta parin minuutin pummi. Karttaaki pitäs muistaa katella. Leuka rintaan ja matka jatkuu eelle kerinneitä kiinni kirien. Kiriminen ja Sepen alkutyrmäys takasi sitten sykkeet tähän peekoohon kohilleen, enarit uusiksi ja kone tappisykkeillä lämpimäksi ekalla tunnilla! Molemmat kellotti enarisyketasoja! Hyvä, hyvä - enää 4 h jäljellä. Oikea vauhdinjako aloittaa 5h setti....

Pimeän tunnelin jälkeen valitsemme juoksun. Sepe ja Ounasvaaran pojat painaa MTB-osuudelle. Kilpailullisen fiiliksen takia ois pitäny tehä sama, mutta nyt lähetään tamppaamaan. Jo eka rastilla tehään pikku pummi. Ei pitäs porista. 2:lle seuraava pummi. ei suju. eikä kuule eikä ällyy vänkärin vinkkejä... 3:lle heikko reitin valinta ja pataan tulee rajusti lisää. sininen joukkue taisi vilahtaa juuri ohi! ei stana. loput rastit ok, mutta suunnistus heikoin suoritus aikoihin ja tossussakin oli lyijyä. Toisaalta mitenpä näillä reisillä gasellimaisesti Suokkosessa pomppiskaan.

Vaihto mtb:lle ja vanhalla rivakalla "nauhat auki matkaan" vaihdolla pääsemme tielle pikkusen ennen sinistä tiimiä. Alku rauhallisesti, antaapa jalkojen pyöriä. Samalla evästä naamaan. Kakkoselle ois persottanu painaa joen yli, mutta ei saatu paikalliselta palolaitokselta lupaa, joten seikkailullinen ratkaisu jää kokematta. Kierretään kiltisti. 2:lle tullaan eri reittejä Hantan kans ja seuraavaksi päätetään tehään oiko Hantta mukana. Pyörä niskaan ja pohjosta kohti. Kärpäs- ja paarmapilvien läpi muutama minuutti tietenki pikkusen suunnasta puoltaen, mutta vanha tien pohja tule lopulta vastaan ja matka jatkuu polkien. Onneksi ei ollu pitempi jotos, pörriäiset veis järjen mutta MTB-vauhissa ne ei pysy ku Syötteen tapponousussa, jossa niiden peukalonmittasten paarmojen erikoisherkkua on hikinen gluteus maximus. No, parit krampit ylittäen matka sujuu moitteetta - mikäs se kesäillassa ajellessa, linnun laulua, hiki tippasee vaakaputkelle kronographin tapaan taaten hyvän biitin 100:n kadenssille. Takas Jatuliin ja kärsimykset alkakoon!

Kilometrin uinti! Ei.

"tahtoisin mennä, mä haluan pois, eikö lenkkini täynnä jo ois..."

Ei - Hege heittää altaaseen! Vttu ko on raskasta. Lyijyjalat imee altaan pohjaan, mutta ei auta. Jo ekalla kolmanneksella kramppailee. "Kramppi on vaan ajatus päässä, Heikki huutelee. Pahinta on käännös. Puolivälissä ei pysty enää potkasemaan vauhtia seinästä käännöksessä. Siinä meni pikku mahollisuus saaha pari halpaa metriä. Kramppikärsimystä loppuun saakka, J.Oksan perässä sitkutellen. Etureiden krampin saa pois ku tärisyttelee vaan jalkoja vaparissa. takareiden ramppi helpottaa vetelemällä hiukan samppia. nivusen krampista pääsee vaihtamalla takas vapariin. J:oksa vaan jauhaa. Jätkä jauhaa ku pattereistaan väsyny vatkain altaassa, paljo poretta, mutta lähes huomaamattomasti kuitenki eteenpäin se menee omalaatuisella tekniikallaan. Tämän huomais selvemmin luontokuvaajien käyttämällä tekniikalla, jossa saadaan taltioitua hyvinkin hitaat muutokset nauhalle. Mutta etenemme, se on pääasia, ei oo heleppoa Ounasvaaaran tiimilläkään ja Hantta yrittää purjehtia selällään, mutta kö ei oo tuulta eikä purjetta... Joksalla on muuten semmonen longlife-tekniikka, että pitkällä lenkilläkään kone ei tarvi ku pikkusen mehua. Mehut se kantaa kiltisti mukana ja niinpä litkua riittää sitten mukana kuplivalle pullukalle tuplamäärät ja kaikki maistuu, virman piikkiin. Yritän imitoida eessä menevää vatkainta ja roikkua vaan. Lopulta aukenee viimenen altaanmitta - hai faiv ja se on juhannus!

Makia Juhannussetti takana - kiitoksia Hegelle hienosta multisporttisysteemistä!!

Ja Sepelle kuuman kiukaan taanneesta alkubiitistä. Ja kaikille muillekin hyvästä fiiviksestä!

Hetta-Pallas juosten yms.

TH: Perjantai aamu kahdeksalta bemmu lastattu ja kolme paksumahaa aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti pohjoista. Neljäs jäi vielä hoitamaan pisneksiään ja ajeli myöhemmin iltapäivällä perässä.
Kun reissuun oli lähdetty verkkarit päällä niin pysähdyttiin oikein ulkomaille shoppailemaan ja katselemaan kulmahousuja; tavoitteena selvitä lauantain reissusta paremmissa ruumiin ja sielun voimissa kuin aiempina vuosina, jolloin kovasta uhosta huolimatta oli nukahdettu puolikas oluttölkki kourassa nojatuoliin kesken jalkapallon MM-kisojen semifinaalin ensimmäistä erää. Joka jampalle pussillinen haaklööfsiä mukaan ja bemmun nokka taas pohjoista kohti.

Reissun ensimmäinen pummi – Ruottin puolen tienpito on näköjään jäänyt vielä kotimaatakin huonommalle tolalle ja palasimme Övertorneån kohdalta takaisin sivistyksen pariin.
Äkäslompolossa asetuimme taloksi, täytimme jääkaapin ja valmistautuminen viikonlopun ensimmäiseen treeniin. Vellu pukki tasuria muutaman kerran Äkäslompolosta maisematien nousuun, a 10min. Välilevy-Oksa toimi Vellulle kuskina mäestä alas ja TimppaH hölkkäili vajaan tunteroisen.

Sitten puolen tunnin yhteislenkki päälle. TimppaO liittyi joukkoon tummaan ja säntäsi välittömästi iltalenkille uudenkarheat Terinitit pihkassa.
Saunan jälkeen MasterChef JOksa kokkaili 5 tähden gourmeeannokset pelkästä pastasta ja jauhelihasta. Saatiin paksumahoihin sitä oikeeta profiilia. Kyllä kannatti, saatiin nimittäin jäsen TO'n trikoon lahkeet soimaan. Tiukkaan rajaan oli siten auringon seuraavana päivänä hyvä piirtää Belgian lippu.

Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kohti Hettaa, Raattaman kylän kautta. Paavon majataloon auto parkkiin ja venekyytillä Ounasjärven yli. Oli kuulemma Paavo kuskannut 1984 Mietaan samalle lähtöpaikalle ja pyytänyt soittamaan kun on perillä Pallaksella. 4:50 oli mennyt - aika kova. PM ainesta.
Ei ku paanalle. Muutaman nousun jälkeen täytyi todeta että muutamalla Paksumahalla menohaluja enemmän kuin järki sallisi (toimituksen huomio: tämä ei ole järkilaji)– porukan nestorin sykkeet ampui nousuissa sen verran korkeiksi että pakko pistää kävelyksi. Pyhäkeron päällä otettiin perhepotretteja. Keli oli täydellinen – aurinkoa ja lämmöt 10-15 C. Tunturissa tuuli sopivasti, eikä sääskistäkään minkäänlaista haittaa.
Suastunturin jälkeen todettiin, että porukassa on selvästi eri menohaluja ja –kykyjä. J.Oksa ja Timppa.O lähivät reippaammalla tahdilla ja Vellu ja TimppaH jatkoivat suunniteltua vauhtia, eli peekoota. Suaskurussa molemmat porukat erehtyivät pikkasen reitistä ja tuli muutaman minuutin pummit.
Melkoista pirunpeltoa oli polut välillä ja nousut raskaita.
JOksa puristi Pallashotellin pihaan karvan alle 6h. TimppaO ajassa 6:17 ja Vellu & TimppaH 6:46, eli selvästi alle 2 tuntia Mietaan ajan päälle. Alkuperäinen tavoitehan oli alle 7h.
Garminit näyttivät kokonaisnousuksi reitillä 1500 m tuolla merkatulla 55 km reitillä.
Palautumisen varmistaminen aloitettiin Pallas-hotellin terassilla, jonka jälkeen Oloksen Kammariin pihville.
Mökillä pidimme hiljaisen hetken Jukka Toivolan muistolle – tinkimätön harjoittelija ja Suomen kaikkien aikojen paras maratoonari oli siirtynyt rauhallisemmille lenkkipoluille.
Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja pidettiin debriefinkiä päivän koitoksesta. Jungfrausta asti säilynyt vuosikertakimppaleka saatiin lopulta tyhjäksi. Tällä kertaa eivät päät kopsahtaneet pöytään turhan aikaisin, mutta osa ei ehtinyt Jukolan viestistä havaita juuri lähtörytinää enempää ennen Nukku-Matin tuloa.

JH: Sunnuntaiaamuna aamuntimot pakkasivat kamansa ja painuivat rouviensa kainaloon. Vellu ja J.Oksa hyppäsivät sateesta huolimatta MTB'n selkään. Koitettiin koluta maastoa mahdollisimman laajasti, siis mäkeä, suota, mäkeä, kivikkoa, mäkeä, hiekkaa sekä tietenkin soista mäkeä & kivistä mäkeä. Reilun kahden tunnin "verkan" jälkeen päätettiin katsoa totuutta silmiin; paukku Isomettän nousun juurelta ja suuntana Ylläksen huippu. Vertikaalia siis 500m. ja avot, nousihase. Täytyy kyllä todeta, että myös tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, jolloin reiskasta loppui vääntö Jokerihissin jyrkällä. Va nyt meni.

Iltapalana pisteltiin vielä tunti tasuria hyvällä rytmillä. Päivän setti siis about 5h.Maanantaiaamuna oltiin ratalla jo heti kahdeksan jälkeen. Pienen arpomisen jälkeen harjoitussuunnitelma sai kaksimielisen jyryn yksimielisen päätöksen (vai kumminpäin se nyt sitten olikaan?). Sounot sano vissiin kojonkoski ja pisti pojat maisematielle pukkaan kymmentäkäskyä, siis 10*1min/2min. Tavoitteena nousta aina vähintään sama matka ja viimeisellä kaikki peliin. Näin se meni. Hieno treeni ja jalkojen lisäksi nyt myös ojentatkin keitettyä makaroonia. Punaposkiset ja hyväntuuliset paksumahat innostuivat vielä loppuverkkaan 40 minsaa.

Kamat kassiin, kämppä puhtaaksi ja bemmun nokka kotia kohden. pe-ma välillä hyvissä maastoissa 13-15 tuntia kovaa settiä. Nyt on aikaslailla piesty olo. IHANAA PAKSUMAHAT IHANAA!

http://connect.garmin.com/activity/94455983

multisporttia alotellen

No niin, alotettiin challenge-juttuihin toteuttelu rullilla. Kävästiin morjestamassa lautturia ja munkkikahvi löysi osoitteeseensa. Rullilla 30km/h tason pitäminen on kova juttu ja ihmetellä pitää kisamiesten kykyä vetää yli 30km/h maran verran! ei onnista ei, kilsa oli sitä herkkua tarpeeksi ja loput kaketettiin... toki tuo J.Oksan potku suuntautuu heikohkosti, joten jos se nyt ennen heinäkuuta saatas oikealle uralle. 63 km sopi vallan hyvin alustukseksi tähän lajiin.




No aamuksi kehittelin rastirallia Pikkaralan suuntaan ja matkalta koukkuun tarttu Erä-Jorma ja Sangin kioskilta lonkeroista höpöttelevä J.Oksa. Oli ollu kuulemma hyvvää. Niinpä niin. Tarjosin 4-5h settiä.. reppu oli puolillaan karttoja, lopun tilan vei kengät ja toinen juomapullo. E-Jorma aiko vetää pari rataa, syödä eväsleivät aurinkoisen kannon nokassa ja ajaa takas. Me kierrettäs "kaikki"... No lepposat ajelut Pikkaralaan ja karttojen jako. E-jorma rupes ajamaan ku ajokoira rinteellä. Irti yrittää. Kateltiin taustalta ylös-alas sukkuloivaa E-J:tä pari väliä, mutta sitte kadotettiin visual. Parin pyöräradan ja analhyysien jälkeen tossut jalakaan ja mehua hörppy: kouraan kisarata Pohjantähdeltä a la yhteislähtö ja ettimään pisteitä - olipas hauskaa kun nauhamerkit todistivat oikealla pisteellä käynnin! Pikkaralan etelärinteellä saatiin mukavat oppitunnit "käyristä" ja hauskat hiet pintaan. Hauskuutta jatkettiin Oulurasti-radoilla. Kerrassaan hauskaa! Lopulta kengät tursuten hiekkaa takas pyörille, pikku siivut mehua, perse penkkiin ja yhen pyöräradan hiekkauria nauttien tomaatin syöntiä kohti. Vilkkaan jutustelun siivittämänä takas Knuutikankankaan kulumille (aurinkokannelta ei kuulunu puoleen tuntii sanaakaan), josa J.Oksa tarjos mulle uutta polkua ja teknistä rysyä ja poonuksena rapaa vielä reisille. Hyvä juttu, hieno setti ja lounas, päivällinen, aamupala ja iltapala kerralla kompostiin - kyllä maistu makialle kotio päästyä. Kyllä se routa porsan kotia ajaa. Matka-aikaa kertyi n 6,5h... tästä on hyvä rakentaa hiussuonistoa eteenpäin.

Rastiralli ja ramppi-intervalli...

Ensin a-rata hölkkää/kävelyä, ka syke 124, silti. (alla ke-to yö kalalla ja nuotiolla - makkaraa ja muuan törppö)… takareistä kyllä jyyti hiukka, mutta niinhän se aina mulla biisonimarssilla. Pari mukia mehua ja hölköttelemään b-rataa. Muuten ok, mutta yks paha pummaus montturastista, montut ei oo mun juttu. Ei kaasuttelua yhtään, mutta keskisyke jo 150. Juoksukunto on lasu. “Pitäsköhän kiertää C-rataki vielä”, mietin… “ehtis kyllä” ja ku HKaikkonen yllytti että “kierräppä kaikki ratat”, johon kerkesin vähä uhotakin. No, Pari mukia mehua, päätös maitoilusta eli kamojen vaihtoon. Joku kerta se C:kin sitten. Geeli ja palautusjuoma naamariin. Ilmat kummeihin alhaselle tasolle ja 15min verkkapyörittely jaloille. Kakkospyörässä sentään toimii vaihteet, mutta joku tuossa kamelissa “ei maita”.

Sitte ratalle ja kaasua. Alkuhan oli mukavaa uraa, mutta sitte vittu mikä hiekkaura ykköselle. Tosin hiekka se on namia, hiki tulee ja kiuas lämpenee. Pohkeita tikkuilee?! Sou not. Kakkoselle väärän kautta valinta, mutta sitä sattuu kun polkukuvaus ei kerro ajettavuutta. Seuraavaksi “hanavälille”. Päästyäni tielle “ei saatana”, takareisi rupiaa ramppaamaan. Ei kestä lyödä kaasua tiellä, paska homma! Hiimataan hiukan, ei auta - se on parempi ku huutaa kurkkusuorana ja maata ojanpientareella räjähtäneet jalat suorana. Helpottaa ja kohti rastin ottoa sujuvasti kevyemmällä kammella. Sitte jalkautuminen kun nämä ei ollu oikiat pysu-rastit - ei viitti ajaa takavaihtajaa/korvakkoa paskaksi. 50m juoksua ja Jumalauta! nyt pohkeet ramppaa!! Kävelyksi. koietan venytyttää pohetta. Pyörän päällä lisää pohkeiden venytystä. Ei voi kunnolla polokia ku pohkeet leikkaa kiinni. Himmausta hiukan ja menoa jatkettava painamatta “voimalla” kampea. Pyörältä nouseminen rastin leimaamiseen tuskaa, jalat ramppailee. Kohti kutosta, risu vaihtajaan – se äkkiä pois ja hanaa! Alkupätkä vauhilla mutta kohta tuttua tutinaa jaloissa ja tielle päästyä etureidet ramppaa, tämä on paha pyörällä. Hetki hiimausta, vähän rullaten ja taas helepottaa, etenen pysähtymättä ja huutamatta. Kutone talteen ja seiskalle. Rastilta lähtiessä etureidet ramppaa. Nyt pikku tönkyrä on tuskaa. Ajelua pelonsekaisin tuntein “kohta se tulee se jytkyramppi” 8:lle ja supan jälkeen pyörän päälle noustessa nivuset ramppaa. Jumalauta!! Tien kautta kohti maalia ja homma helepottaa. Pari mukia mehua ja verkkaamaan jödeä pois. 20 min jengailua, jonka aikana 3 krt kävelypätkä ku reidet ramppaa. Ka syke 165, max 174. sykkeellisesti kova pätkä, tunne ”ei paha”.

Vain gluteus maximus jäi ramppaamatta. Illalla jalat jatkoi omaa eloaan nytkytellen siellä sun täällä.

Heja Bror Mats Heja!!

Männä viikonloppuna Wellun kanssa jo kolmatta kertaa Tukholman maralla. Edellisten kertojen virheistä oppineina tavoitteeksi otettiin varsin miehekkäästi se, että laivan buffetissa pitää ruuan maistua. Ensimmäinen reissu 2007 kun meni tutustuessa laivan ohi tiputusvälineisiin ja seuraavan vuonna käytiin nokkimassa kaks ranskalaista, yks nakki ja puoli lasia olutta.....ja öljynvaihtoon. Ja kaikki tämä vain 35€/PM. Hip hip hurray!
Vaikka ollaan paksumahoja eikä kansipoikia niin päätettiin kuitenkin kisaaamuna pitää taktiikkapalaveri aurinkokannella. Tulipahan nähtyä sekin. Päätettiin, että täytyyhän se ruoka kuitenkin ansaita, joten joku tolokku, siis vauhti, se olla pitää. "Miten olis 3:10?" "Onko liian kova?" "No miten ois 3:15?" . Kättä päälle ja numerot koneeseen; 4:35/km. Sillä mennään alle 3:15 sano garmin.
Lähtöpaikat katsottiin niin, ettei tarvitsisi jäädä heti alussa vellovan massan jalkoihin. Otettiin about peräkkäiset paikat, minä B-ryhmän perältä ja Wellu C-ryhmän keulasta. Ja kappas jo ensimmäisessä mutkassa kuului tuttu puuskutus ja rykäisy; moro! Wellu rinnalla. Hienoa!
Vaikka ollaan jo ikämiehiä niin intoa oli kuitenkin niin paljon, että garminilla oli työ ja tuska pitää meidät sovitussa vauhdissa. Eka vitosella 1min hyvää. Tähän on pakko rauhoittaa. Pidetään tämä. Näinpä me pojjat jatkettiin kilsa kilsan perään niitä näitä poristessa ja ihmetellessä kuinka osa puuskuttaa reilusti yli ana-kynnyksen jo tässä vaiheessa. Wellulla tuntui olevan kulku kohdallaan. Itsellä sykkeet tapissa. Jäiköhän sittenkin joku vuoden 2007 opetuksista huomioimatta, tä?
Puolivälissä kello näytti 1:36:16. Oltiin siis vallan mainiosti tavoitevauhdissa vaikka tuosta sen alun minuutin toisella puolikkaalla jättäisiki juosematta. Loppuaikaennuste siis noin 3:13 - 3:14, jolla mentäisiin kirkkaasti alle tavoitteen.
32km'n tolpalla kilsa ennen Vesterbron siltaa kaikki kunnossa. Vauhti edelleen sama, kulku kevyttä, mutta syke hiipii kohden Kaikkosen maksimia. Ilmeisesti jetlag kuitenkin painaa. Wellu menee 5metriä edellä. Vesterbron sillalla mittari ottaa mattomaksimit ja päätän, että pysytään edelleen tavoitteessa: buffetin pitää maistua ja alle 3:15 mennään. Wellu tikkaa enarit silmissä karkuu. Hienoa! Wellu jos kuka on tuon ansainnut. Toivotaan, että kaverin kyydistä jääminen ja selkien ohittámiset antavat paksumahalle siivet loppun saakka. Harvoin, jos koskaan, olen tuntenut näin suurta mielihyvää, kun kaverin selkä katoaa pikku hiljaa horisonttiin. "Iske Wellu iske" höpisen itsekseni.
Maalivaate armahtaa minut ajassa 3:14:14. Wellu pisteli uudeksi ennätykseksi 3:12:30, elikkä potentiaalinen sub 3:00 mies ilmiselvästi. Nopeampi reitti, syksyinen tapahtuma ja numerolappu 2 numeroa löysemmälle ja se on siinä. Uusi sub 3:00 mies on syntynyt. Se ei ole kuin tahdosta kiinni. Ensimmäisenä valmistavana toimenpiteenä Wellu vaihtaa L-koon kisapaidan M'ään. Matka on siis alkanut ;-)
Kiitokset vielä matkaseurueelle, Huitan Mikalle ja Antilan Petrille, jotka molemmat vetivät maran hienosti ja ennen kaikkea kestivät kuin miehet välillä sakeaksikin käyneen ilman, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Mutaa, saippuoituja pitkospuita ja juurakoita...

Aamu ei meinannut aueta millään, liekkö syynä jetlag ja kilokaupalla ribsejä vai mikä, mutta lopulta litra kahvia rytkäsi pötsin käyntiin ja raotti luomia yhden peekoon verran...
PPoudan mukaan aamu piti sarastaa aurinkoisena ja kuivana, mutta Pekan derivaatat menee niinku menee ja tiet ja metsä olivat sateen jäljiltä likomärkiä. No, tästä huolimatta Kaken ja A-P:n kans kohti Kalimenlammen luontopolkua mukana Sepen kartta Muddy-X:stä syksyltä 2009. Reitti oli vasta hahmottumasssa...
Kalimenvaaraa kohti mentäessä Arska puski kelpo kyytiä ja seurailime Kaken kanssa taustalla ihmeissään kiukaan lämpenemistä. Noin tunnin ajon jälkeen ehdittiin tekniikkaosioille, jota Kake ehti tovin kaipaillakin. No nyt sitä rytkytystä saa! Juuret ja kivet olivat niljakkaita, mutta vanhalla "vauhilla vaan" -reseptillä tuntu pärjäävän mukavasti. ukko kyllä roikku välillä jauhosäkkinä ohjaintangosa rungon jatkaessa eteenpäin - samalla mukavaa "core"reeniä yläropankin taiteillessa hikikarpaloita nostaen. Edelleen polku sisältää pari paikkaa, jossa jalkakosketus on väistämätön nykytaidolla! Prkle. Tänä kesänä se on mentävä puhtaasti!
Isokankaan laavulla tekasin loppulenkin suunnitelman jonka kööri hyväksyi:
coolisti Isokankaan jäkäläkankaiden läpi, välilämmöt mutaisella peltotiellä, coolisti Sanginjoen tietä joen ylityksellä A eli siltaa... (ei kelvannu 4km shortcutti (onneksi ;))) sitten Sepon yöllä "löytäömälle" polulle ns PESUKADULLE (oli muuten tämä "polku" hanurista märkänä ja hiattomilla vermeillä läpiajettuna! polkua ei "näe" päiväsaikaankaan vaan ajetaan päin viidakoksi kasvaneita mäntyjä tuskalliset pari kilsaa), sykkeennostoa turvesuolla, coolisti Pilpajärven takana ja sitten tutustuen pätkä Oulu-Rokua reitin pohjaa kohti Pilpasuon laavua. Pilpakankaalla vielä koukku teknistä, sieltä rauhassa Niileskankaalle jossa viimeset rytkytykset. Niileksellä A-P:n höyryjuna vihelsi vaisuhkosti anoen päätepysäkkiä... oli aika taittaa kotia kothi iltapäiväsatua ja tomaatin syöntiä!
Nousimme Valkeisen tielle ja vastaan polki hahmo pysy-telineellä - kukas se täällä mietiskelin. Ja Sepehän se siinä! Nopea armeijaäänellä tervehdys ja havahdutti Sepin tunnistamaan Paksumahat läpi 48tuntia rogainia nauttineiden spanielisilmiensä. Käännytettiin Sepe verryttelemään oikeaan suuntaan vähättelemättä yhtään tuon kestävyyshirmun kuntoa ja loppumatkalla kuulimme lyhennelmän Viron kisan voittoon johtaneesta tapahtumaketjusta. Kisoja, joissa aina tapahtuu kommellluksiakin ja voivottelemalla ei pärjää vaan podiumit vaatii rautasen kunnon, sitkeyden ja huipputaidon! Onnittelut FreeAdventuren ykkössatsille taas kisamenestyksestä!

Kisamenestystä oli muutenkin viikonlopun aikana: Kimmo no-1 Pikkaralassa, Weluxi ennätykseen maralla Tukholmassa (MAHTAVAA!) Joksan kirittäessä jetlaagista huolimatta lähes kannoilla, Jarno tavoitteeseen eka maralla samalla ratalla - HIENOA, HIENOA!